Kanalintukauttakin on takana kohta jo kaksi viikkoa. Muutaman kerran olen minäkin ennättänyt käymään. Vanhan (10,5 vuotta) pystykorvan kanssa olen 'pyörähtänyt' pari kertaa ja velipojan pystykorvanuorukaisen matkassa kerran. Lisäksi pari satunnaista sieni- ja marjareissua haulikko selässä ja vähän pyitten pillittelyä. Kanalintutilanne on aika pitkälti vastannut odotettua. Teeripoikueet on olleet pieniä, jopa olemattomia, ja teeren osalta homma onkin nojannut lähinnä aikuisten lintujen varaan. Metsoja sitä vastoin on ollut runsaasti. Aloitusaamun lenkillä tapasimme velimiehen kanssa siinä riistakolmion läntisen syrjän tuntumassa 15 metonsukuista lintua, joista kolme oli mustia ja loput koppeloita. Nämä siis nähtiin. Seuraava reissu samassa maastossa, niin saman verran, mutta jakauma oli päin vastoin.

Yksi vinkki muuten varsinkin koirattomille pyytäjille alkusyksyyn: haavat! Haavanlehti on metolle alkusyksystä suurta herkkua ja kaikki isot jättöhaavanrumilukset aukoilta kannattaa käydä aamuisin tähystelemässä ja isot romuhaavat metsän sisältä. Jos tiedossa on hyviä isoja haapoja, niitä ei kannata puolivillaisesti ohittaa, vaan koukata aina ihan siitä alta asti. Metso ja koppelo on haavassa ihmeen kesyjä ja lymyävät lehtien suojassa joskus uskomattoman pitkään. Olen miettinyt, että siihen voi olla pari syytä. Ensinnäkin, kun se lintu on siellä oksien suojassa syömässä, se luottaa siihen näkösuojana, samalla tavalla kuin vaikka saniaiseen tai kuusenperseisiin maanpinnassa, eikä karkaa, ennen kuin on varma paljastumisesta. Toisekseen, se ei kuule eikä näe sieltä paksun lehtiverhon takaa tulijaa tarpeeksi aikaisin. Koukkaus puun alla tuottaa ennemmin tai myöhemmin muhkean joulupaistin. Lukemattomat ovat ne metot, jotka olen haavoista tavannut. Joskus ammuin poikameton melkein pihamaalle haapaan ja viime syksynä ammuin Teppo-vainaan haukkuun koppelon isosta haavasta. Samasta puusta lähti paukun jälkeen yhteensä seitsemän metsoa ja koppeloa! No tämä vinkki alkaa olla tälle syksyä jo kohta myöhässä, mutta sainpahan sanottua.

Pyiden pillittelyyn on ollut mukavia kelejä ja se se vasta on hauskaa puuhaa. Eilisestä pillittelystä kuvasin tällaisen pienen videon.

Tänään pillittelin tuossa kotirannan tuntumassa yhtä innokasta urosta ja räpsin siitä parisataa kuvaa. Hankala kuvattava, kun on niin pieni ja huomaamattoman värinen. Kaikenlisäksi ei ole ihan kaikkein innokkain tulemaan kovinkaan tarosalle kuvattavaksi. Onneksi onnistuin korjailemaan pari iltaa sitten telejatkeen, niin oli jopa 400 milliä polttoväliä käytössä.

Kehotin aikaisemmin valokuvauksesta kiinnostuneita hirvenhoukutteluun. Nyt siihen on oikeasti otolliset hetket. Hirvien paras naima-aika, ainakin Joensuun korkeudella, on nyt ja sonnit on vähintäänkin härillään. Kävin neljänä iltana peräkkäin houkuttelemassa hirviä kuun valossa ja joka ilta sain sonnin tai useamman vastaamaan. Valokuvia ei tullut, mutta mukavaa oli silti koko käytetyn ajan edestä! Uroshirviä on näkynyt kuluneen reilun kahden viikon aikana melkein päivittäin. Koiran eteen on sattunut kolme eri sonnia; 4-piikkinen, joka haukutti hyvin, mutta lopulta juoksi sonnimaiseen tyyliin järveen, 6-piikkinen, jota ei kiinnostanut kuin juosta, ja muutama päivä sitten toistakymmenpiikkinen karpaasi. Jälkimmäinen oli kovassa vireessä; piti meteliä koiralle ja antoi vajaan tunnin haukkuakkin, mutta sitten osoitti, että kuntoa riittää! Vinkki vielä hirvenhoukutteluunkin; paras apuväline oman suun lisäksi on auto. Maastossa kun liikkuu päivisin, näkee alueita, joissa kamelit liikkuu enemmän ja myös kiimakuoppia, kun tarkkana on. Illalla ennen hämärää sopivaan otolliseen paikkaan auto parkkiin ja vartti-puolituntia vaikka päivän lehdenlukua siinä penkillä, sitten varovasti pihalle ja öhkämään. Hirvet unohtaa sen auton tuloäänet aika pian, jos ei houkuttelija härvää mitään ylimääräistä. Jos ei puoleen tuntiin tapahdu mitään, kannattaa vaihtaa paikkaa.

On ollut nyt vähän jäissä nämä blogihommat ja valokuvauskin vähän meinasi tökkiä, mutta eiköhän tämä taas tästä vähän parane. Kuvien yhteyteen en jaksa enää tietoja päivittää, jos joku niistä on kiinnostunut, niin voin erikseen kertoa.

Ulkona muuten sataa räntää niin paljon, että maa on jo valkoisena ja sitä oli näköjään luvassa kolmella hiutaleella koko yöksi. Mielenkiintoiset kelit tekee metätyshommia ajatellen. Vaan aamulla hirvikokeeseen, joten eiköhän tästä joutane vaateriin.

TT