En tiedä varmaksi, tai oikeastaan tiedän, poltteleeko miten monella muulla kanssametsästäjällä tällä hetkellä yhtä kiivaasti, kuin mitä minulla tekee. Keskittyminen on vaikeaa, pikkuhommat tuntuu kaatuvan niskaan, nukkuminen ei onnistu - unet ovat aika pitkälti jahtiunia, korvissa kuuluu koiranhaukkua ja sorsan ränkätystä ja joka paikassa näkyy karhun jälkiä. Sanomattakaan, että välillä sivusilmässä vilahtaa ihan kokonainen nallukka!

Tätä sitä on taas odotettu keväästä lähtien, karhujahtia oikeastaan jo 11 kuukautta. On se melkoisen  pitkä tuo jahtikausi, kun sen tosissaan ottaa. Elokuun kahdeskymmenes kello soittaa kahden aikaan ja siitä se alkaa. Muutama päivä kolmessa vuorossa nallukoiden perässä kotinurkissa, sitten ehkä jossain kauempanakin. Välissä iltapuhteella vähän elantoa sorsavesiltä, sitten päästäänkin jo maalintujahtiin. Ehkä siinä ohessa muutama päivä hirvenpyyntiä. Sitten sitä ajellaankin jo aamuyöt ilvesten jälkiä katselemassa ja juuri kun viimeistä lupaa viedään ja tulee kotia toitotettua, että kohtaseloppuukohtaseloppuu, ollaankin jo laitettu sukset jalkaan ja pystykorvat on jo menossa kaukana näädän jäljillä. Sitä hullutusta meneekin maaliskuun loppuun asti, josta onkin jo näppärä siirtyä sitten majavapuroille. No sitten helpottaa? Vielä mitä! Karhut heräilee, ja niiden jälkiähän sitä haetaan tien varsilta kissojen ja koirien kanssa, valoisassa ja pimeässä. Karhun kanssa pitää ehdoin tahdoin satuttaa polkunsa vastakkain, jotta pääsisi näkemään metsän ukkoa oikein niin kuin kunnolla. Sorsia ja kyyhkyjähän pitää ruveta ruokkimaan kesällä jo hyvissä ajoin ja kas kummaa, ennen kuin huomaatkaan, on jo elokuun kymmenes.

Joo, kova on lataus taas tähän alkuun. Meikäläiselle ei oikein nuo kyyhkyjahdit iske, mutta karhuhommissa on sitä jotakin. Siihen on pitänyt valmistautua aina oikein kunnolla. Koiria juoksutetaan läpi kesän ja treenataan jälkeä. Seuraillaan karhujen liikkeitä ja lataillaan panoksia. Ampumataitokin olisi syytä olla kohtalainen, joten radalla tai jossain hiekkakuopallakin pitäisi vähän aikaa käyttää. Kuluneen kesän havaintojen perusteella karhukanta on taas pitänyt pintansa ja nallukoita tuntuisi olevan hyvin. Omia havaintoja kertyi Tassuun ennen jahtikautta tässä vaiheessa yhteensä 70 kappaletta, vain yhden kerran nalle antautui nähtäväksi. Aika monta eri nallea siihen määrään mahtuu. Viimeisen parin viikon aikana karhut ovat asettuneet jo kohtalaisen hyvin paikoilleen ja jälkien löytyminen on vaikeutunut. Nallet ovat mustikkamarikoilla, jota on melko hyvin purojen varsilla, ja kaurojen lähettyvillä, missä sellaisia on. Jos jäljen löytää, ei Mönni ole välttämättä kovin kaukana. Pelaavien, löytävien, koirien rooli korostuu, niin kuin nallenpyynnissä aina. Viikon päästä jahti on jo pitkällä.

Sorsatilanne näyttää mukavalta. Ruokinnalla käy sinkkareita runsaasti ja kaura ja otra tekee hyvin kauppansa. Iltalennoilta on odotettavissa mukavasti ilmatoimintaa. Siinäpä sitä onkin täytettä karhujahdin päätteeksi ja oheen. Kyllä sitä sorsapaistilla kupunsa täyttää mielellään vannoutuneempikin isomman riistan pyytäjä.

Vielä hetki!

Tuomo