Vihattaisiinko vaihteen vuoksi jonkun muun harrastuksia

Metsästys on siitä hieno laji, ettei se jätä ketään kylmäksi. Kaikilla on siitä mielipide, metsästipä sitä itse eli ei. Onneksi 87% suomalaisista ajattelee metsästyksestä positiivisesti tai vähintään neutraalisti. Valitettavasti tuo vihoviimeinen vähemmistö kunnostautuu välistä pientä lukuaan näkyvämmän metsästysvihapuheen tuotannossa.

Saahan sitä olla pitämättä asioista. Minäkään en juurikaan välitä kansantansseista, keihäänheitosta tai hapansilakasta, mutta suvaitsen kyllä toisten niistä nauttivan enkä koita kirjoituksillani heittää lokaa tanhuajien, sepporätyjen tai silakkafanien niskaan. Mikä tekee metsästyksestä sitten erilaisen – miksi siitä pitää muiden kiukutella?

Ehkä metsästysvihan taustalla on lajiimme väistämättä liittyvät surmatyöt? Eläinten tappaminen on varmasti monelle vaikea pala nieltäväksi. Toisaalta sama kriitikko saattaa lusikoida kaupan "eettisesti tuotettua" jauhelihaa kitusiinsa vailla tunnontuskia. Vuotuinen riistasaalis on jossain kymmenen miljoonan kilon paikkeilla ja teollisesti lihaa tuotetaan Suomessa puolestaan vuosittain nelisensataa miljoonaa kiloa. Riistaeläintä ei kasvateta lapsesta asti tapettavaksi. Vaikka tekevälle sattuu ja valitettavasti haavakoita saattaa lintujahdin jäljiltä jäädä kaislikoihin, on pyrkimyksenä kuitenkin kaiken saaliin korjaaminen talteen. Eläinten välisessä kanssakäymisessä ei etiikkaa tunneta ja peto saattaa aloittaa aterioinnin pääruokalajin ollessa vielä hengissä.

Jospa metsästys näkyvänä harrastuksena häiritsee syksyn tunnelmasta nauttimista? Kirpoaisiko kriittinen kirjoitus siitä, että punapipot rynnistävät jokamiehen oikeuksin sukutilusten läpi ja vievät hirvet ja luonnonrauhan mennessään tai haulikon heiluttaja pilaa sieniretken mekkaloimalla naapuripöheikössä. Hyvin mahdollista. Vihan vuodatuksen sijaan kannattaa ensi kerralla kysyä, josko hirvimiehet voisivat pysyä poissa pihaltasi – ei kai (toivottavasti) sekään sakki ihan aivotonta ole ja saattaa ymmärtää yskän. Pienriistan jahtaajan osalta voit lohduttautua sillä, että möykkääjä tuskin yhyttää saalista ja päivän saldoksi jäävät rakot jalkapohjiin.

Yhtä kaikki, ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä vaikka ne olisivat mielestäni kuinka vinksallaan – sen saman sananvapauden turvin minäkin tässä kirjoitan. Onneksi suurin osa kuitenkin ymmärtää lajimme luonteen ja onhan se yksi Suomen suosituimmista harrastuksista sillä metsästyskortin lunastaa vuosittain vähän alle 6% suomalaisista.

Jokainen metsästäjä voi kantaa kortensa kekoon harrastuksemme julkisuuskuvan suhteen käyttäytymällä hyvin ja ottamalla muut metsänkäyttäjät huomioon. Ehkä niillä eväillä käännytettäisiin ne loputkin kolmetoista prosenttia