ILMAISTA METSÄSTYSTÄ?

Eräpalveluita myyvän verkkopalvelun huutokauppaan on tänä vuonna ilmaantunut sorkkaeläinten jahtipaketteja. Yhteismetsät ovat asettaneet myyntiin hirven pyyntioikeuksia ja hämäläinen metsästysseura valkohäntäpeuran metsästyspaketteja.

Kun kauppatapa ja tuotteet ovat nettimyyntiin uusia, on niistä luonnollisesti virinnyt keskustelua, nyt myös Somessa. Ja niin kuin aina keskusteluun osallistuvat ne, joilla on vahva mielipide, puolesta tai vastaan, hyväksyen tai kauhistellen.

Hirvieläin huutokaupassa ensireaktio ollut kauhistus.
 -Kyllä on liha hinnoissaan. 
-Kyllä ovat ahneita metsästyksen myyjät. Onneksi minun ei tarvitse tuohon lähteä, kun lihat saa omasta metsästysseurasta.

Vastaus näihin viesteihin tulee niiltä, jotka näkevät metsästyksen muunakin kuin lihan hankintana:
- Elämyksiähän tuossa ostetaan. Viikko Lapin metsissä oman pikkuporukan kanssa ja koirille hienot maastot, suojassa susilta. Kymmenen jahtimiehen ryhmälle hirvipaketin hinta on muutama satanen ukkoa päälle.

- Valmiiseen pöytään, kirjoitti metsästysseuran toimintaa pyörittävä vastuunkantaja peuraluvista myynnistä. Tästä seurasi toisaalla kysymys? Osaavatko metsästäjäveljet lainkaan laskea oman harrastuksensa kustannuksia: Jäsen- ja osanottomaksut, riistanhoitokustannukset, laskennat ja muuta talkoot, liikkumista ja kuljetuksia omalla autolla tai maatalouiskalustolla. Ja kaiken lisäksi käytetty aika?

- Ei ole ilmaista, kuin korkeintaan metsästysseurojen vapaamatkustajille, kuului loppukommentti. Niille jotka eivät osallistu muuhun toimintaan kuin vastahankaisesti lihanjakoon.

- 400 tai 500 ekeä valkohäntäpeuran kaadosta elämyksellisen jahdin päätteeksi on halpaa kuin saippua, kirjoitti Some-kommentoija. Kyllä palvelun tarjoajan on saatava joku kate kustannuksilleen ja talkootyölle.

- Mitä maanomistajat sanoo tuosta touhusta, oli varttuneen metsästysseuratoimijan kysymys.

Yhteismetsien edustajat ilmoittivat jo heti alkuun selkeästi, että metsästysmahdollisuuksien tarjoamisen ohella huutokaupalla haetaan korkeampaa hintaa ja parempaa tulosta yhteismetsälle. Se nostaa yhteismetsäosuuksien arvoa.

Metsästysseurat sen sijaan perustelevat riistan tai metsästyksen myyntiä yleishyödyllisillä tarkoituksilla. Tuoton on hyödytettävä yhteisöä, maanomistajia ja koko kyläkuntaa. Jäsenistön kulujen kattaminen ei kelpaa perusteluksi. Tämä on luonnollista silloin, kun metsästysoikeuden saaja ei maksa vuokraa tai muuta käypää kompensaatiosta. 

Kokenut riistatalousyrittäjä replikoi tähän seuraavasti: Maa- metsäalueet ovat riistan tuotantolaitos ja -pääoma. Olisi outoa, jos omistaja luovuttaisi sen korvauksetta toisen käyttöön. Siksi metsästysliiketoiminnan harjoittaminen on pannassa. Sen kieltävät jo järjestöjen lanseeraamat vuokrasopimusmallien ehdot. Kaupallinen toiminta on mahdollista vasta, kun sen tuottaman hyödyn jaosta on sovittu oikeudenmukaisesti maanomistajan ja metsästyksen harjoittajan kesken.

Ilmaista metsästystä – onko sitä?