Luontokuvausta ja supijahtia

Eläkkeelle pääsyä odotellessa unelmoin kiireettömästä ajasta, jolloin voisin rauhassa keskittyä luontokuvaukseen ja supikoiran kyttäysmetsästykseen. Nuo molemmat asiat ovat olleet vuosikausia sitku-listalla. Eläkeläisellä on kuitenkin aina kiire. Mutta ei hätää, nuo kaksi luontoharrastusta voi mainiosti yhdistää. Siinä kun kuvauskaluston valovoima loppuu illan hämärtyessä, punapisteisen tähtäinkiikarin kanssa voi operoida vielä hyvän tovin.

Käytökseni saattaa olla epäsovinnaista ja pöyristyttää luontokuvaajia, mutta metsästäjäetiikkaani se istuu hyvin. Virallisen vieraslajistrategian toimeenpano on jokaisen metsästäjän velvoite.

Eli valmisteluihin. Metsästysseuramme alueella eteläisessä Hämeessä rauhallinen luonnonhoitopeltojen muodostama nurkkaus, jossa on sopiva kytiskoppi. Pienet hirvieläimet ja supikoira ovat persoja samalla houkutukselle. Sata litraa omenoita pellolle ja muutaman päivän päästä torniin kokeilemaan.

Syyspäivän tasauksen tienoille sattui useita hienoja iltoja. Kun iltaviiden aikaan rauhoittuu torniin, ei kauan tarvitse odottaa, kun ensimmäiset kauriit ilmestyvät peltoon. Hyvien otosten kannalta kuitenkin jopa 600 millisen objektiivin kantamattomiin. Ei kun odottamaan eläinten liikkeitä. Odotellessa voi rajata sopivaa maisemaa läheisen suojelumetsän värikylläisestä seinämästä.

Kaurisnaaras kuljettaa kilinsä sänkimaan poikki niin, että kuvankäsittelyn tukemana näkymästä saa jonkinmoisen otoksen. Samanaikaisesti puolen tusinaa valkohäntää tulee suojelumetsästä sänkimaalle, mutta niin kauas, että metsänrajassa näkyvät ruskeat läikät eivät täytä edes harrastelijakuvaajan luontokuvakriteeriä.

Kun kameran etsin jo alkaa ilta kahdeksan aikaan - kaikkien säätötemppujen jälkeen - varoittaa vakavasta alivalotuksesta, kiirehtii ylivuotinen kaurispukki ripein loikin kohti asettamaani omenaherkkua. Kamera vilkuttaa alivalotusta, mutta mikään ei auta. Digitila on halpaa. Laukaisin pohjaan ja muutama sarja eri tarkennuksilla.

 Jos ei elettäisi digikuvauksessa nykyaikaa, peli olisi menetetty. Raakatiedosto ja photosoppaus pelastaa kuitenkin jotain. Tulos on uudelleen rajattuna, valotus ja värit korjattuna ja kohina poistettuna kuitenkin enemmänkin pehmoinen tunnelmapläjäys kaurispukista kuin osoitus nykytekniikan loistavasta tarkkuudesta ja piirtokyvystä.

No se luontokuvauksesta ja sitten illan kakkostarkoitukseen. Se tulee maaliin kolmisen varttia myöhemmin. Työkaluna on 243 Win. Punapistekiikarin tähtäinkuva on vielä riittävän selkeä ja supikoira onkin sitten helppo kuvata kännykällä ledlampun valossa.