Metsästysseuratoiminnan peruskallio järisee ?

Suomen metsästäjäliitosta kuuluu kummia. Liitto on ilman hallitusta. Myrskyisän liittokokouksen osoittaman epäluottamuksen jälkeen koko hallitus on eronnut. Uusi valitaan loppuvuodesta.

Onko kyse julkisuudessa mainituista operatiivisten ongelmien tuottamista tärähtelyistä. Vai onko taustalla joku suuremman muutospaineen aiheuttama ennakkojäristys joka raivaa nyt tietään läpi peruskallion.

Metsästysseuratoiminnassa – niin kuin kaikessa muusakin inhimillisessä - on kaksi toimijaryhmää: säilyttäjät eli konservatiivit ja muutokseen pyrkijät eli kehityksen haikailijat. Näkyykö tämä jako nyt myös keskusliitossa. Johtuuko järistys näiden ryhmien välisestä jännitteestä?

Metsästysseuratoiminnan kehittämiseen ei ole nyt selvää yhteistä visiota, ei seuratasolla eikä liitoissakaan. Mihin suuntaan pitäisi edetä? Ainostaan konservatiiveilla on käsitys: Jatketaan vain näin, kyllä se siitä. 

Suomen metsästäjäliitto on toiminut 95 vuotta. Nyt se on ajautunut kriisiin. Mistä on kysymys?

Toimintaympäristössä tapahtuu muutosta, johon perinteisen ja kunniakaan metsästysseuraliikkeen pitäisi nyt pystyä vastaamaan.

Mitä metsästysseuroissa ja niiden toimintaympäristössä oikeasti tapahtuu ja muuttuu. Pelkät vanhat idealistiset tavoitteet eivät nyt riitä toiminnan kehittämiseen. Ilmassa on muutoksia, jotka antavat kehittämiselle myös mahdollisuuksia:

Isossa kuvassa metsästystä tarvitaan. Kantojen säätely on välttämättömyys. Metsästys on hyväksyttyä kansalasten keskuudessa, kertovat mielipidetutkimukset. Säilyäkseen sellaisena metsästys tarvitsee puolestapuhujia. Parhaita puolestapuhujia ovat harrastuksessa innolla mukana olevat ihmiset eivät siitä vetäytyneet tai syrjäytetyt. Harrastajamäärät ja erityisesti aktiivien määrä olisi siis saatava pidettyä korkeina.

Metsästys kiinnostaa, harrastajapotentiaalia on. Naisten kiinnostus metsästystä kohtaan on kasvussa. Lyhytkestoisemmat vähemmän sitovat metsästysmahdollisuudet kiinnostavat. Metsästykseen ollaan valmiita myös käyttämään rahaa enemmän kuin aiemmin.

Riistanlihalle on pohjaton kysyntä. Villiruoka on vahva trendi.

Metsästysseurojen talkootöiden korvaajaksi tarvitaan kohta maaseutuyrittäjien apua?

Talkooväki vanhenee metsästysseuroissa. Seuran toiminnan pyörittäjiksi ei löydy riittävästi nuorta väkeä, etenkään aktiivisia talkoolaisia. Kaupungistuva aktiiviväestö ei pysty sitoutumaan metsästysseuran velvoitteisiin. Metsästysseurat harkitsevat jo nyt seuran välttämättömien töiden teettämistä ulkopuolisilla yrittäjillä.

Ostopalveluiden käyttö edellyttää kuitenkin kasvavaa varainhankintaa. Tuottoja on saatava jäsenistön maksuilla tai metsästyksen tai riistan myynnillä.

Metsästysseurat voisivat tarjota vieraileville metsästäjille maksua vastaan paljonkin lyhytaikaisia metsästysmahdollisuuksia tai riistanlihaa markkinoille. Mutta asiaan liittyy kaksi jarruttavaa pelkoa ja epätietoisuutta:

Metsästysseuratoiminta on ja halutaan pitää yleishyödyllisenä toimintana. Tämä rajoittaa taloudellista toimintavapautta. Mihin laajuuteen asti verottaja katsoo toiminnan yleishyödylliseksi? Kun selkeitä ennakkotapauksia ei ole tai veroseuraamukset ovat todennäköisiä, on parempi olla tekemättä mitään.

Toinen samaan suuntaan vaikuttava tekijä on, että metsästysmaista ei makseta reaalista vuokraa. Jos seura hankkii varoja metsästyksellä, on luonnollista, että maanomistajilla herää kiinnostus vuokran tai korvauksen saamiseksi. On siis parempi olla tekemättä mitään. 

Metsästysseurat vosivat varainhankintajahdeillaan tarjota runsaasti metsästysmahdollisuuksia vieraille, mutta miten suhtautuu verrottaja tai maanomistajat?

Metsästysmahdollisuuksien tarjontaa oman jäsenistön ulkopuolelle rajoittaa siis uskalluksen puute. Taloushallinnon järjestäminen vaatii osaamista. Verottajan suhtautumisesta tarvittaisiin ennakkolinjauksia.

Maanomistajat hakevat tuottoa omaisuudelleen. Voisiko riistakin tuottaa sitä? Tämäkin asia on keskusteltava avoimesti auki metsästysseuroissa. Kuinka kauan seurat voivat toimia maksamatta todellista vuokraa tai käyttökorvausta.

Monet haluavat mustamaalta seurojen varainhankintajahteja puhumalla kaupallisesta metsästyksestä Kaupallinen metsästys on kuitenkin terminä onnistuttu pilaamaan täydellisesti. Se nähdään suomalisen eräperinteen tuhojana. Sisällöltään se on kuitenkin positiivinen ilmiö ja ratkaisu moniin haasteisiin; metsästysmahdollisuuksia urabaanisoituvalle väestölle ja elinkeinoa maaseutuyrittäjille. Ehkä koko sanasta pitää luopua. Puhutaan mieluummin eräpalveluiden tarjonnasta ja tuottamisesta.

No, on helppo maalta huudella, kun merellä myrskyää. Edellisessä elämässä esittämäni ajatukset olisivat syntyneet strategiatyöpajan tuotoksena, mutta nyt eläkeläisenä ja etelä-hämäläisen seuran puheenjohtajana haasteet ovat konkreettista arkipäivää.

Lisää kommentti

Rekisteröidy Eräverkkoon pystyäksesi osallistumaan keskusteluihin. Rekisteröityminen on ilmaista.

Rekisteröidy »

Avainsanat

Suosituimmat

Arkisto

Tilaa blogit sähköpostiisi

Saat viikottaisen koosteen julkaistuista blogikirjoituksista suoraan sähköpostiisi.