Metsästysseuran jäsen vihdoinkin

Historiallinen ja iloinen syksy. Pääsin vihdoin metsästysseuraan ja vieläpä loisto porukkaan, Pohjanmaalle. Hitto tätä onnellisuuden määrää on vaikea sanoin kuvailla. 

Aidosti onnellinen, sillä kerrankin onni potkii ja aurinko paistaa märäntyvään risukasaan. Olen kaivannut jotain pysyvää aluetta, jonka riistakantaa pystyisin seuraamaan ja osallistumaan riistanhoitoon säännöllisesti. Olen onnellinen ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Kiitos kiitos ja vielä tuhannen kerran kiitos.

Kartta pitää nysvätä tietysti heti ensimmäisenä läpikotaisin ja sitä tässä jo katselinkin (utelias ja tiedonjanoinen). Maunolle täytyy katsella ajomaastot. Mahdolliset lintupöheiköt ainakin seurailla näkyykö mitään. Kyyhkyt on mun rakkausriistaa ja niiden sielunelämä Pohjanmaalla on minulle uutta ja ihmeellistä, joten siihenkin voi nyt paneutua pidemmällä tähtäimellä.

Sain perjantaina tiedon valinnasta ja juu pakko punastellen myöntää että juu tässä jo intopinkeenä kartoittanut missä on mitäkin ja toki siihen menee aikaa sillä seurassa on hyvin hoidettua metsästysaluetta 13 tuhatta ha. Viime talvena kävin sattumalta alueella yhtä kettuajoa seuraamassa ja siihen viereeni passiin ajo sitten päättyikin. Seurassa on 285 jäsentä ja porukka jonka olen tavannut vaikuttaa mukavalle. Hyvällä fiiliksellä siis syksyyn.

Kyyhkysiä olenkin tässä jo vähän tsuumaillut. Eikä harmikseni ihan hirveästi niitä ole vielä näkynyt. Jospa sitten kunhan vilja on puitu ja sepot parveutuvat. Ensi vuodeksi toivottavasti löydän paikan ruokinnalle.

Nauroin tosin että vietän aikaani (taas) haistellen Pohjanmaan tuulia. Sehän on vähän niin kuin raikulityttö palaisi  maitojunalla kotia. Olen siis aikoinaan asunut opiskelujen takia neljä vuotta Seinäjoen huudeilla, joten nämä kulmat ei sinänsä ole uusia, eikä pohjanmaalaisuus vieras käsite. Paitsi ei sitä savolaisuutta neljän vuoden wanna be -pohjalaisuudella voi pois pyyhkiä. Toki murteesta on aivonsopukoihin jäänyt jäänteitä. Kuitenkin on hyvä muistaa että kerran lupsakka savolainen, aina lupsakka ja savolainen.

Hei rakkaat lukijat niin jotta, sorsajahti alkaa! Suuntaan nyt katseeni ja energiani hetkeksi sinne. Juttua luvassa myös naamioitumisesta, kuten Facebookissa jo lupailin ja vaikka mistä. Maukkakin aloittaa ajotreenit viikon päästä ja tutkapannat on jo käsittelyssä. Paljon kaikenlaista ja kiirettä pitää. Tajusin myös että kaikesta pyristelystäni(pyllistelystä?) huolimatta olen kuin olenkin Metsästäjäliiton jäsen seuraan pääsyni kautta. Täytyy siis olla jatkossa hellempi myös heitä kohtaan. Reps*

Jee metsästyskausi on täällä. Olen herännyt henkiin! Toivotan teille antoisaa metsästyskautta!