Metsästyssopu

Kynällä ja sanoilla metsästysharrastuksen puolesta.

"Vesiliukoinen"

Kesäpakina

”Vesiliukoinen”

Toholammin sivukylällä pihakeinussa kiikuskelee harvinainen mies, nuori maanviljelijä Vesa Mynttinen. Nyt tuntuu hyvältä ja olen onnellinen suomalainen mies, ajattelee Vesa mielessään. Sisällä puuhastelee nuorikko Tanja, viimeisillään raskaana esikoistaan odotellen. Vaimo tuo miehelleen kupposen kahvia. Vesa joka, kävi tekemässä viimeisen kevättyön askareen, kylvämässä luomutilan suopellon peltolohkolle heinänsiemenen. Vesa katsoo vaimoaan ja hymyilee, mitään ei tarvitse sanoa, eihän toki Keski- Pohjanmaan mies paljon puhukaan. Maataloustukirahatkin ovat saapunut tilille usean kuukauden viivästyksien jälkeen. Vesa on kaiken mahdollisen kiinnittänyt lainavakuuksiin, itsensä, vaimonsa ja kaikki mikä kelpaa pankille. Nyt on asiat kohdallaan, perjantaina hän käy pankinjohtajan luona paukauttamassa henkseleitään.

Onnellisen suomalaisen miehen pienen pieni hetki kääntyy kohti loppuaan. Luomutilan lammasaitauksesta kuuluu hirveä metakka. Lampaiden äänestä ei erota päätä eikä määtä. Lampaat ravaavat edestakaisin, ainoastaan sähkölangat estävät lampaiden hajaantumisen lähimetsiin. Juuri syntyneet karitsat kokevat loppunsa. Suurikokoinen koira ryntäilee kuono punaisena ja tappaa kaikki karitsat, mitkä kiinni saa. Vesa katsoo lamaantuneena laitumelle, aivot eivät anna mitään käskyä. Vesalla ei ole edes asetta, kun hän ei metsästä ollenkaan.

Tanja juoksee sisälle minkä pystyy ison mahanrellukan takia. Nappaa tulevasta lastenhuoneesta maalitörpön ja pensselin. Tanja muisti Riistakeskuksen ohjeen, vahinkoeläin pitää merkitä, jotta poistolupa voidaan kohdentaa oikeaan yksilöön. Vesa katsoo vaimoaan ja herää shokista. Toholammin urheilijoiden entinen, mutta vielä vikkeläkinttuinen etukentän sieppari lähtee liikkeelle. Yksittäinen susi katsoo hämmästyneenä kuono punaisena ja pulleavatsaisena, kun Vesa juoksee lähelle ja viereen. Susi lähtee viimemmäksi tappaneen karitsan viereltä pakokauhussa kohti metsää. Tästä alkoi suden ja Toholammin urheilijoiden kuuluisan siepparin kujanjuoksu. Tanja huutaa, ”merkkaa se susi!” Samalla Tanja soittaa hälytyskeskukseen ja saa sanottua asiansa. Päivystävä poliisi antaa välittömästi poistoluvan ja ottaa yhteyttä paikallisiin metsästäjiin. Kylän oma metsästysseura on aivan lähettyvillä ampumaradalla ampumassa syksyksi hirvimerkkiä, kun käsky tuli tappaa susi.

Vesa juoksee suden rinnalla ja kirjoittaa suden kylkeen ”tämä susi tappoi lampaita”. Jos susi olisi ollut vanha, niin henkinen rasite olisi jo tehnyt lopun sudelle, kun Vesa tökki maalipensselillä vaaleanpunaista maalia kylkeen. Vanhan kyläkoulun opettaja Selma Varmakoski olisi antanut kirjoituksesta kiitettävän, mutta lauseen loppuun ei Vesa ehtinyt asettaa pistettä. Nimittäin Vesa kompastui kuolleeseen karitsaan ja maalipurkki kaatui samalla laitumelle. Tanja juoksi vielä Vesan luokse, vaikka supisteli jo ankarasti. Tanja sanoi ”soitin jo apua, saitko kirjoitettua suden kylkeen?” ”Sain kirjoitettua”, Vesa sai sanottua puuskutuksen lomassa. ”Pitää tuoda nopeasti sahanpurua, jotta ei menetetä luomulisää maalin sotkettua laitumen, tarkastajat tulee huomenna taas käymään”. Tanja nostaa maalipurkin ja valahtaa lähes valkoiseksi. ”Vesa, tämä maali on vesiliukoinen”. Eihän toki lastenhuoneeseen voi mitään myrkkyjä laittaa seinään.

Samassa pihaan ajaa poliisiauto ja joukko oman kylän metsästäjiä, jotka ovat varmoja sudenmetsästyksen lopputuloksesta. Vesa kertoo suden kyljessä olevasta tekstistä. ”Tämä susi tappoi lampaita, ilman pistettä”. Vanhempi konstaapeli Taisto Aarnipuro on helpottunut tiedosta ja miehet kokoavat aseitaan. Samassa tukala alkukesän päivä näyttää muuttaneen säätilan radikaalisti. Synkät tummat pilvet nousevat nopeasti Toholammin sivukylän ylle ja ankara salamanisku lyö pitkittäin maatilan yllä. Ja se rankkasade mikä salamaniskun jälkeen alkoi, ei miesmuistiin ole ollut sellaista. Seurue kokoontuu lampolan suojaan. Vanhempi konstaapeli Aarnipuro sanoi, ”odotellaan hetki ja lähdetään sitten maastoon”. Vesa sanoo rauhallisena ”ei taida kannattaa lähteä, maali oli vesiliukoista”.

Asko Lampinen Metsästyssopu MUHOS

Lisää kommentti

Rekisteröidy Eräverkkoon pystyäksesi osallistumaan keskusteluihin. Rekisteröityminen on ilmaista.

Rekisteröidy »