Pyyntikuvia - Haulikon pauketta ja sulkimen räpsettä

Pyyntikuvia -blogi

Haulikon pauketta ja sulkimen räpsettä

Viimeisin kirjoitus

Suomi - Islanti peuramaaottelu

Joulukuun alkupuolella järjestimme jahtiporukan kesken yhteisen peurajahdin, johon kutsuttuna oli myös ystäviämme Islannista. Iceland Outfittersin perustaja Stefan sekä jahtimiehet Arni ja Geir saapuivat torstaina päivällä Helsinki-Vantaalle, josta ajelimme suoraan jahtimaille Länsi-Uusimaalle. Viikonlopun ohjelmassa olisi valkohäntäpeuran kyttäysjahtia ja ajojahtia peuralle, hirvelle ja kauriille.

Nopean vaatteiden vaihdon jälkeen jakauduimme kolmeen ryhmään ja suuntasimme kytikselle. Itse lähdin Geirin ja Emilin matkaan latopassiin pellolla. Päivällä laskeutunut sumu hälveni juuri sopivasti jahdin alkaessa puoli neljän aikaan iltapäivällä.

Ilta hämärtyi nopeasti ja lumeton maa ei tuonut apuja näkemiseen. Laadukas optiikka nousee näissä oloissa arvoonsa.

Iltapäivä sujui hiljaisissa merkeissä ja pellolla ei näkynyt karvaakaan, kunnes hieman viiden jälkeen Geir kuiskasi peuran ilmestyneen kuin tyhjästä ruokinnalle. Paljaalla silmällä näkyvyys oli käytännössä olematon, mutta kiikarin läpi peura pystyttiin tunnistamaan raavaaksi pukiksi. Laukaus kajahti pimeässä illassa ja tunnelma ladossa nousi kattoon. Geirin ensimmäinen valkohäntäpeura oli totta!

Lähdimme taskulamppujen valossa ulos ampumapaikalle. Pellolla näkyi pieni tuppo karvaa, mutta peuraa ei missään. Tiesimme laukauksen olleen hyvä, joten jakauduimme etsimään kaatunutta eläintä pellosta. Pukki löyty noin 300 metrin päästä ojasta kuolleena, osuma oli täydellisesti keuhkoilla.

Muut jahtimiehet saapuivat myös paikalle ihmettelemään komeaa pukkia. Pukki päätyi paikalliselle täyttäjälle ja siitä tehtäisiin nk. shoulder mount trofee Geirin olohuoneen seinälle. Stefanin ja Arnin passeissa ei nähty peuroja tänä iltana. Onnittelujen ja valokuvauksen jälkeen suuntasimme lahtivajan kautta syömään ja saunomaan. Upea avaus jahtiviikonlopulle! 

Seuraava aamu alkoi yhteisellä käskynjaolla.
Arni ottaa tuntumaa lainakivääriin.

Aamupäivän ajojen jälkeen oli aika tutustuttaa islantilaiset ystävämme suomalaiseen tulistelukulttuuriin. Aamun ensimmäisessä vedossa koira otti emän ja kaksi vasaa ajoon muutama minuutti irti päästämisen jälkeen ja osa passimiehistä pääsi näkemään peurat, mutta ampumatilanteeseen asti ei päästy. Tämän lisäksi Stefan näki samasta seurueesta karkonneen monsteripukin. Piikkejä ei ehditty laskea, mutta valtava oli ollut!

Heti toisen ajon alussa takapassissa kajahti. Yksinäinen peuralehmä karkkosi joko koiraa tai miehiä ja hyppäsi passimiehen eteen kohtalokkain seurauksin.

Päivän kolmanteen ja viimeiseen ajoon menin Geirin ja Arnin kanssa passiin pelto-ojaan.

Ajo lähti kuvassa näkyvän mäen takaa ja koira löysi peurat lähes samantien. Muutama minuutti ajon alkamisen jälkeen kaksi peuraa käveli metsästä pellon puolelle, matkaa oli noin 150 metriä. Peurat kuuntelivat koiraa ja siirtyivät vauhdilla takaisin metsän suojiin, tullakseen hetken päästä takaisin pellolle ja tällä kertaa hieman lähemmäs passiketjua. Näin Geirin olevan ojan penkalla makuullaan hyvässä asemassa peuroihin nähden ja kuiskasin radioon että antaa palaa. Laukaus lähti nopeasti ja lähempi peuroista horjahti, jäi paikalleen seisomaan ja hetken päästä pinkoi viereiseen metsäsaarekkeeseen. Toinen peura jäi paikalleen ihmettelemään laukausta ja pian kumartui syömään pellosta. Seuraava laukaus napsahti ja kuulin osuman selvästi.

Molemmat peurat löytyivät hengettöminä 20 metrin välein viereisestä metsäsaarekkeesta. Geir kasvatti valkohäntäsaldoaan kahdella heti ensimmäisenä iltana ammutun lisäksi ja ilo oli ylimmillään!

Päivän saalis.

Lauantaiaamu käynnistyi hirvijahdilla, joka vaihtui nopeasti peurajahdiksi, kun hirvi paineli koiran edessä ulos alueelta. Mäyräkoira irti ja ajo oli päällä taas hetkessä. Stefan pääsi kokeilemaan laukausta kovassa vauhdissa tietä ylittäviin peuroihin, mutta perusteellisen hakemisen ja koiralla tarkistamisen jälkeen laukaus varmistui pummiksi.

Istuessamme makkaratulilla, tuli koiramieheltä puhelu. Hirvi oli painellut koiran edessä kirkkaalle lammen jäälle ja kaatunut rantapenkalle, eikä päässyt omin voimin jyrkkää rinnettä ylös. Lampi sijaitsi suojelualueella, joten vaihtoehdoksi jäi hirven auttaminen jäältä takaisin metsään. Vetoliinat autosta mukaan ja kansainvälinen pelastuspartio matkaan.

Liinojen avulla hirvi vedettiin lammen toiselle puolelle, jossa ranta oli loivempi, ja jätettiin rauhassa keräämään voimiaan matkan jatkamista varten. En ole ikinä itse nähnyt elävää hirveä näin läheltä, eivätkä varmasti islantilaiset ystävämmekään. Mutta tämähän oli tietysti arkipäivää meillä Suomessa...

Upea kokemus ja hieno lopetus erittäin onnistuneelle peuramaaottelulle, joka meni tällä kertaa selvin lukemin 1-3 piskuiselle Islannille.

Lisää kommentti

Rekisteröidy Eräverkkoon pystyäksesi osallistumaan keskusteluihin. Rekisteröityminen on ilmaista.

Rekisteröidy »

Suosituimmat

Arkisto

Tilaa blogit sähköpostiisi

Saat viikottaisen koosteen julkaistuista blogikirjoituksista suoraan sähköpostiisi.