Pellot on puitu ja ruska väistynyt talventieltä, Jäätävä lumen ja veden sekainen sade yhdessä hyytävän tuulen kanssa ovat piiskanneet viimeisetkin keltaiset koivunlehdet maahan ja taivuttaneet heinät maata vasten jossa ja ovat aloittaneet hitaan mätänemisprosessin ja luonto vaikuttaa pikaisesti katsottuna elottomalta… Kyllä talvi tekee tuloaan… Tai ainakin toivon niin.

Yöllä satanut ensilumi on peittänyt maat huntuunsa, joka paljastaa kaikki liikkeet pihapiirissä. Pihapiirin halki on kulkenut myös eläinkuntamme ristiriitaisin olento ristiin rastiin..

…toiset ovat rohjenneet kehua sitä ihanaksi ja suloiseksi, lutuiseksi ja jopa rakkaaksi, kun puolestaan toiset ovat ristineet sen saatanan siaksi, aivottomaksi kusipääksi tai jopa vitun luonnevikaiseksi kusipääksi.

En tiedä kiteytyykö tuohon ytimekkäästi sanonta että rakkaalla lapsella on monta nimeä.... Niin se on metsästäjän jättämä jälki…

Metsästäjäksi olen syntynyt, mehiläistarhaajaksi kasvanut... voiko oikeasti olla maailmassa parempaa tapaa elää ja olla yhdessä luonnon kanssa, ja samalla edustaa ryhmää joka jakaa mielipiteitä todella voimakkaasti.

Metsästäjänä edustan eräänlaista lajiryhmittymää joka jakaa mielipiteet hyvinkin voimakkaasti ja monella sektorilla. Jokaisella meistä löytyy oma mielipide ja kanta siihen että toimimmeko oikein vai väärin, hoidammeko luontoa vai riistämmekö sitä.

Kuitenkin meitä metsästäjiä on Suomessa kymmeniä tuhansia joten aivan varmaa on että olemme näkyvissä ja suurennuslasin alla hyvinkin paljon. Tekemisemme vaikuttaa siihen miten harrastus toimintamme saa kehittyä sillä niin valitettavaa kuin se on niin, joukostamme löytyy valitettavasti ”redneck” henkisiä harrastajia jotka ampuvat kaiken mikä liikkuu, ja vastapainoksi niitä jotka ulkoiluttavat tussariaan laavulla nuotion lämmössä.

Löytyy niitä jotka istuvat kaatuneiden eläinten päällä ja esittelevät niitä suuria sarvia jotka tulevat koristamaan olohuoneen seinään ja niitä jotka laittava reppuun sen ammutun heinäsorsan odottamaan jatkokäsittelyä ilman mitään suurempia kuvaus hetkiä.

Löytyy myös niitä jotka kuluttavat tuhansia euroja metsästykseen kun toiset menevät säästöbudjetilla... Mutta se on varmaa että niin monta kuin meitä on metsästäjiä niin monta tapaa on metsästää

Mehiläistarhaajana edustan lajiryhmää joka pyrkii hallitsemaan suuria kokonaisuuksia, pyörittämään kokonaisen ”pesäpopulaation ” olemassaoloa.

Meitä on satoja ja toisinaan tongimme pönttöjä yksin, sillä monen mielestä ei ole hirveän täysijärkisen puuhaa sorkkia ja tonkia pesiä jossa on tuhannet mehiläiset pitävät huolen että saat kyllä jossain vaiheessa piston jos toisen… ja aivan varmasti kolmannen ja neljännen… tämän kaltainen harrastus luokitellaan jo masokismiksi on kyllä jo sairaus sinänsä. Mutta kukapa ei terveyttään riskeeraisi hunajan takia, onhan siinä todistetusti terveyttä edistäviä ainesosia.

Sen kuitenkin rohkenen sanoa että jokaista meistä yhdistää halua nauttia luonnosta ja olla osa sitä... ja toivomme että voisimme siirtää harrastuksen jälkipolvelle oli se sitten mikä tahansa. Jotta ymmärtää metsästyksen kokonaiskuvan, sen kauneuden niin mielestäni olisi huomioitava myös sen pienuus ja " vaatimattomuus " josta ei liiemmin leiritulilla jutella.

Olkoon siis tämä joulunaika alku ”blogilleni”. Tulen seuraamaan mehiläistarhauksen ja metsästyksen rinnakkaiseloa.

 

Tulen sivuamaan asioita jotka ovat minulle tärkeitä. Asioita jotka vaikuttavat luonnon eläinten elämiseen. Monien eläimien perustana on metsämarjojen onnistunut kukinta ja pölytys. Tulevaisuudessa pyrin sijoittamaan pesiäni mm riistapeltojen läheisyyteen ja kankaille joissa on paljon puolukkaa tai hakkuu aukeille joissa voi kesällä törmätä vadelmapensaisiin.

Sivuan myös ideoista joita moni metsästäjä voisi hyödyntää omissa eväissä tai metsästysvarusteidensa huollossa. Ja pyrkimys edistää mahdollista kotimaisen hunajan ja mehiläistarhaajan arvostusta.

Muistutan että tämä on minun elämäni... minun ajatuksiani... ja minun virheitäni... ennen kaikkea kirjoitusvirheitäni... sovitaan että meillä kaikilla saa olla omia juttuja. En kuitenkaan suvaitse ala-arvoisia viestejä jotka loukkaavat jotain henkilöä tai asiaa.

Terve keskustelu on aina tervetullutta