Tänäkin vuonna lähdin Outokummun Juojärvelle hirven aloitukseen. Alun perin tarkoituksena oli ottaa Olga mukaan lintuja haukkumaan, mutta juoksut pilasi tämän suunnitelman. Näin ollen Olga-pystäri jouduttiin lennossa vaihtamaan Alma-mäyräkoiraan, joka reissun päätteeksi ylennettiinkin MÄYRÄkoirasta LINTUkoiraksi. Reissuun lähdettiin viikkoa ennen aloituslauantaita, lomat kun oli varattu myös lintumetsää silmälläpitäen.

MÄYRÄkoirasta piti tulla JÄNISkoira, mutta nyt se luulee olevansa LINTUkoira.Teeriä oli Jäätsalon saaressa vähän, mutta metsoja sitäkin enemmän. Päivittäin ihan ampumaetäisyydellä pöllähteli isoja lintuja. Niitä ei kuitenkaan tänä vuonna Outokummun korkeuksilla saanut metsästää. Välillä tuntui kuin ne olisivat tienneet rauhoituksesta, sen verran rohkeita olivat. Alma-raukalla oli viikon vierailulla ainoastaan yksi lyhyt jänisajo, muuten se sitten erikoistui lintujen maastalöytöihin ja uusintalöytöihin. Nyt se sitten päästelee ajoääntä kun pöllyyttelee lintuja liikkeelle. Apua! 

Mönkkäriajelulla törmättiin vasaan, joka tuli ihmettelemään meitä :-)Linnustuksen ohessa teimme tiedustelutehtäviä seuraavan viikonlopun hirvijahtia varten. Viikolla törmättiinkin silmätysten yhteen yksinäiseen vasaan sekä kaksoisvasaan ja emään. Pitäisi olla hyvä uutinen, että näinkin paljon hirviä löytyi saaresta. Paikallinen riistanhoitoyhdistys oli kuitenkin antanut ohjeistuksen, että ainakin alkukautena meidän tulisi jahdata yksinäistä lehmää. Sarvipäitä kun on metsästetty viime vuosina Outokummun alueella enemmän kuin lehmiä.   Ymmärrän hyvin ohjeistuksen kannanhoidollisen tarkoitusperän, mutta mietin uskallanko edes ladata asetta. Tiedettiinhän, että saaressa on useampi vasaporukka. Jos vasat eivät kulkisi emänsä lähellä, tällaisen emän ampuminen vahingossa yksinäisenä lehmänä johtaisi käräjille.  

Pave teki lauantaina hurjasti hommiaLauantain aloituksessa norjanharmaa Pavella oli vasaporukat koko päivän haukussa. Ihan säälitti koira, joka jouduttiin hakemaan töistään pois, vaikka se työskenteli juuri niin kuin pitikin. Sunnuntaina Luke tuli Paven tilalle ja se löysi kuin löysikin saaresta yksinäisen lehmän. Tämä kuitenkin pääsi uimaan saaresta pois ja peli vihellettiin poikki siltä viikonlopulta. Nyt sitten odotellaan seuraavaa jahtia, josko vaikka sitten onnistuisi. Toivottavasti mantereella saadaan sillä välin kaadettua sen verran yksinäisiä naaraita, että naarassuositus voidaan Jäätsalossa haudata. Montaa mahdollista hirvimetsäviikonloppua kun ei syksyn jahtikalenteriin enää mahdu, ja järvikin saattaa pian jäätyä.

Pojilla oli parempaa tuuria ;-)Kahden viikon tauon jälkeen lähdin uudestaan metsälle Pohjois-Karjalaan. Tällä kertaa auton nokka suuntasi kohti Lieksaa, jossa tarkoituksena oli kytistellä lintuja, käydä Alman kanssa jänismetsällä ja vähän pomppulintumetsälläkin. Lintutilanteita minulla oli Lieksassa kolme: Alman kanssa törmättiin mökkimme vastarannalla isoon koppeloon, joka istui nätisti puussa alle kahdenkymmenen metrin päässä minusta. Koppelo kuitenkin oli sen verran lähellä mökkiläisen pihapiiriä, että jouduin tyytymään sen ihailuun. Kyllä harmitti!  Toinen mahdollisuus tarjoutui parin päivän päästä aamukytiksellä. Muutaman tunnin odottelun jälkeen yksinäinen teeri lensi aukon vastapuolen puuhun vähän yli sadan metrin päähän passipaikastani. Tuulta oli noin 5 m/s ja näytti siltä, että lintu ei kauaksi aikaa jää keikkumaan oksalle. Hätäilin liikaa ja ammuin ohi. Harmittaa vieläkin! Kolmas kerta tuli kun loppuviikosta saatiin pillillä houkuteltua kaksi pyytä paikalle. Toinen lensi noin 30 metrin päähän aivan eteeni ja toinen taakseni vain noin kahdenkymmenen metrin päähän minusta. Takanani ollut pyy olisi huomannut minut, jos olisin kääntynyt pyssy tanassa aukealla paikalla, joten päätin yrittää kauimmaista. Pyy ei valitettavasti tippunut, haulikon osumakuvio taisi olla sen verran hajanainen :-(. Onneksi Pasilla ja Arilla oli parempi tuuri lintumetsällä. Tai ehkä siihen jotain taitoakin vaadittiin ;-).

Passimaisemia

Passimaisemia

Reissuni kohokohtiin kuului hirvijahti Lieksan Kitsissä. Maisemat olivat upeat, porukan henki erinomainen ja päivän mittaan näin passissa enemmän lintuja mitä koko viikkona yhteensä :-). Jahtiaamuna Veera- ja Eka-laikojen hirvityöskentelyä haittasi alueella pyörinyt karhu. Iltapäivällä Ari ampui ison sarvipään Ekan juuri aloittamaan haukkuun. Meillä oli tuuria, sillä metsästyksenjohtaja Anssi oli juuri ajatellut purkaa passit, koska arveli Ekan olevan jälleen karhun jäljellä. Alma sai sitten seuraavana päivänä vahtia mökillä isoa hirvenpäätä.

Ekan ja Arin sarvipää

Pamela tarkkana

Toinen kokokohta Lieksan reissulla oli lintumetsälle pääsy Markon ja Pamela-pystykorvan kanssa. Pamela haki lintuja hienosti, ja löytöjä ja seuraamisiakin sillä oli muutama. Linnut eivät vaan tällä kertaa pysyneet haukussa. Mutta kyllä oli kiva huomata osaavansa lukea myös vieraita pystykorvia. Sen verran samanlaista ele- ja äänikieli Pamelalla oli Olgan kanssa :-). Harmi ettei Pamelalle saatu pudotusta tällä kertaa, mutta aivan varmasti niitä riittää innokkaalla ja taitavalla koiralla muutenkin!

Teerenrintaa ankanrasvassa paistettuna tattikastikkeella :-)Lieksan reissun kruunasi vielä kolmen ruokalajin illallinen Jarin luona. Vesan, Pasin ja Jarin savustettu kuha ja ahven, teerenrinta tattikastikkeella ja köyhät ritarit oli hieno näytös siitä, mitä villiruoka voi parhaimmillaan olla . Nam!

 

Evästelyä erästelyn lomassa