Ensimmäinen majavani!

Vielä pari vuotta sitten en osannut kuvitella, että tulisin vielä joskus metsästämään majavia. Tiesin, että majavat aiheuttavat maanomistajille vahinkoja patoamalla vesistöjä ja kaatamalla puustoa, mutta koska itse en elänyt enkä metsästänyt majava-alueilla, asia tuntui kovin kaukaiselta. Majava tuntui muutenkin kovin eksoottiselta eläimeltä, enkä oikein käsittänyt minkä muun vuoksi niitä oikein metsästetään. Käsitykseni majavan hyödynnettävyydestä kuitenkin muuttui, kun pääsin muutaman kerran maistamaan majavanlihaa.  Lisäksi mikään muu ei ole pitänyt passissa käsiäni syksyllä yhtä lämpiminä kuin majavahanskat. Maanantaina 6.4. näin ensimmäistä kertaa majavan! Kyseiselle majavalle se ei ollut yhtä iloinen kohtaaminen ;-).

Ensimmäisen majavareissun tein helmikuussa  

Veera-koira mukana majavanetsintäreissulla :-)

 

Keväällä olen käynyt kaksi kertaa majavajahdissa Lieksassa. Pohjois-Karjalassa on runsas kanadanmajavakanta. Niiden metsästämiseen riittää maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupa. Omat luvat hankin ostamalla pienpetoluvan valtion maille netistä sekä hankkimalla vierasluvan paikallisen metsästysseuran maille, jossa kaverini metsästävät.  Tiheitä kanadanmajava-alueita on Pohjois-Karjalan lisäksi Etelä- ja Pohjois-Savossa. Euroopanmajavia on puolestaan eniten Satakunnassa. Jälkimmäisten metsästämiseen täytyy aina anoa Suomen riistakeskukselta pyyntilupa. Suomessa molempia majavia voi metsästää 20.8.–30.4. välisenä aikana.

Majavanpesä LieksassaEnsimmäiseen majavajahtiin kerkesin muutamaksi päiväksi helmikuun viimeisellä viikolla Ilomantsin susijahdin jälkeen. Reissulla tarkoituksena oli lähinnä kartoittaa majavapaikkoja tulevaa ”varsinaista majavareissua” varten. Kartoittaminen tapahtui pääosin hiihtämällä, vaikka myös lumikengätkin oli hankittu tätä reissua varten. Helmikuussa lumi kantoi vielä hyvin ja hiihtäminen oli helppoa. Joet ja purot olivat kuitenkin vielä pääosin jäässä ja sulia aukkoja oli väin vähän. Keväämmällä majavia olisi ollut helpompi löytää, sillä jälkiä ja tuoreita syönnöksiä löytyy silloin helpommin. Talviaikaan kun majavat vielä pääosin nukkuvat ja syövät pesiensä suojissa.

Kartalla, vaikka suksiside onkin poikki ;-)Minunkin tarkoituksena oli hiihtää tällä ensimmäisellä reissulla metsäsuksilla jokia pitkin. Reiteeni kiinnitettiin koiran tutkapanta ja käteeni laitettiin kapula, johon voisin merkitä majavapaikat. (Osittain panta kiinnitettiin myös eksymisen varalle ;-). Minun panokseni majavapaikkojen etsimisessä jäi kuitenkin aika olemattomaksi – ehdin hiihtämään vain muutamia satoja metrejä, ja sitten oikean suksen side napsahti rikki. Hiihto vaihtui konttausreissuksi, sillä ”neljällä jalalla” pääsi paremmin pikitielle kuin kävelemällä vyötäröön asti ylettävässä upottavassa lumessa. Ehkä oli kuitenkin ihan hyvä, ettei majavapaikkojen merkitseminen alueella jäänyt pelkästään minun havaintojeni varaan. Vielä tuolloin kun en osannut kunnolla erottaa edes majavan tuoreita ja vanhoja syönnöksiä toisistaan ;-).

Tuore syönnös näyttää vastaleikatulta puulta

Majavien olemassaoloa voi kartoittaa etsimällä jokien ja purojen varrelta tuoreita jälkiä ja syönnöksiä. Tuoreet syönnökset tunnistaa usein väristä eli ne eivät ole vielä pinnalta harmaantuneet. Majavanetsinnässä kannattaa kiinnittää huomiota myös vedessä virtaaviin irtokeppeihin- ja risuihin, jotka voivat olla peräisin veden yläjuoksulla asustelevista majavista.

 

 

 

  

Majavapaikkojen kartoittamisen kävin helmikuussa passissa parissa eri paikassa.Ensimmäisen majavapaikan löysimme Arin kanssa tuoreiden syönnösten ja jälkien perusteella. Alueella majaili selvästi majava, mutta en saanut siitä mitään näkö- tai kuulohavaintoja, vaikka passissa vietin muutaman illan. Toiseen passiin meidät vei Ruunaan Matkailun omistaja Jarkko Peltola, joka oli seuraillut pidemmän aikaa kyseistä majavapaikkaa. Valitettavasti juuri sinä päivänä kun menimme passiin, majava oli ollut päiväsaikaan liikenteessä. Illalla sitä ei enää uudestaan näkynyt. Eli tältä ensimmäiseltä majavareissultani palasin tyhjin käsin kotiin :-(.  

 

Jarkon ja Arin kanssa matkalla majavapassiin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusi yritys huhtikuussa! Huhtikuussa metsätiet olivat paikoitellen mutavelliä

Huhtikuun alussa lähdin uudestaan Lieksaan. Keli oli muuttunut parissa kuukaudessa paljon: metsätiet olivat kunnon kuramömmöä, eikä lumi kantanut enää suksillakaan yhtä hyvin kuin ensimmäisellä reissulla. Ajankohta majavanmetsästykseen oli muuten hyvä: vedet olivat enemmän auki kun helmikuussa, mutta jäät eivät kuitenkaan olleet vielä kokonaan sulaneet. Näin ollen majavilla ei ollut mahdollista etsiä ravintoa vedestä käsin kovin pitkiä matkoja, vaan ne joutuivat käyttämään maihinnousuihin näitä vielä kohtuullisen harvassa olevia avoimia paikkoja. Tämä puolestaan helpotti passipaikkojen valintaa, sillä jos vesi olisi kokonaan auki, majavat voisivat nousta maihin melkein mistä vain. Keväämmällä majavilla olisi muutenkin enemmän syötävää myös vedessä, jolloin syötitkään eivät kiinnosta niitä enää samalla tapaa.  

                                                                                                

Riistakameran nappaama kuva haapasyötin asettamisesta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ihan ensimmäiseksi veimme lähettävän riistakameran paikkaan, jossa kävin jo helmikuussa passissa. Halusimme tietää mihin aikoihin majava on liikenteessä. Edellisellä kerralla kun en ollut saanut mitään kuulo- tai näköhavaintoja majavasta, vaikka olin ollut passissa parina iltana iltakymmeneen saakka. Passipaikkaa siirrettiin muutama sata metriä edellisestä paikasta ylöspäin, koska vesi oli siellä kohtaa enemmän auki ja paikalta löytyi tuoreita majavanjälkiä ja syönnöksiä. Majavan pesä puolestaan löytyi vastarannalta. Kameran edustalle laitoimme myös haapasyötin.  

Majavan ravintoa ovat vesikasvit ja lehtipuiden kuori. Erityisesti haapa on niiden herkkua. Lepästä ja havupuista majava ei välitä, mutta haavan lisäksi koivu, paju, pihlaja ja omenapuut kelpaavat sille. Haapasyötin laittamisessa kannattaa käyttää hanskoja ja muutenkin vältellä haavan latvukseen koskemista. Majavalla kun on erinomainen hajuaisti, ja se saattaa olla varuillaan, jos haistaa syötistä ihmisen hajua. Asetimme syöttipuun latvan noin metrin päähän jään reunasta ja kiinnitimme sen rautalangalla puuhun. Syötti kannattaa aina kiinnittää johonkin, koska muuten majava saattaa vetää syötin veteen. Vedessä majava kokee olonsa turvallisemmaksi kuin maissa, eikä nouse mielellään rannalle. Syötti kannattaa muutenkin laittaa aina lumiselle paikalle, koska pimeällä lumea vasten on huomattavasti helpompi nähdä majava kuin paljasta maata vasten.  

Jos majavan hieno turkki ja liha halutaan talteen, sitä ei kannata koskaan ampua veteen tai aivan jään reunalle. Jään reunalle ampumisessa on aina se riski, että majava saattaa ehtiä vielä osuman jälkeen sukeltaa kadoksiin, vaikka osuma olisikin kuolettava.  Majavia metsästetään pääosin kiväärillä. Koska majava on aika sitkeä eläin, minua suositeltiin käyttämään puolivaippaluotia. Puolivaippaluoti laajenee osuessaan kudokseen, toisin kun kokovaippaluoti, joka tekee siistimmän reiän, mutta ei ole yhtä ”tappava”. Majavia voidaan ampua myös haulikolla, mutta silloin passipaikan pitää olla hyvin lähellä jään reunaa. Siinä on suuri riski, että majava huomaa metsästäjän ennen kuin nousee kunnolla maille. Juuri tämän vuoksi jousen käyttö majavanmetsästyksessä yleistyy kokoajan. Jousella kun voi ampua myös veteen, sillä nuolessa kiinni olevasta narusta voi vetää majavan maihin. Lisäksi majava ei ole vedessä yhtä arka kuin maalla, eikä siksi osaa samalla tavalla varoa lähestyvää metsästäjää.

Passimaisema päivällä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuulensuunnat ovat myös erityisen tärkeitä majavanmetsästyksessä. Koska majavalla on erinomainen hajuaisti, passi pitää olla aina sellaisella paikalla, mistä ilmavirtaukset eivät kulje majavan liikkuma-aluetta kohti. Paras tuuli tasainen yhdestä suunnasta puhaltava tuuli. Tuulen suunta kannattaa tietenkin ottaa huomioon myös passipaikalle menossa, jottei mahdollisesti liikkeellä oleva majava haistaisi tulijoita. Majavilla on myös hyvä kuulo, minkä vuoksi passiin kannattaa kulkea hiljaa ja hyvissä ajoin. Majava lähtee liikkeelle yleensä hämärtyessä, eli ainakin sitä ennen on hyvä mennä paikalle. Helppoa hiljaa kulkeminen ei kuitenkaan ole, sillä suksista ja lumikengistä kuuluu väistämättä ääniä, eikä metrin lumihangessa hyvän passipaikan rakentaminenkaan ole täysin äänetöntä ;-). Vaikka majavan näköaisti ei toimi yhtä hyvin kuin kuulo ja haju, sivusuuntaista liikehdintää kannattaa kuitenkin välttää. Viimeistään silloin voi olla varma, että majava on huomannut ihmisen läsnäolon, kun se läiskäyttelee hännällään (ks. video) useamman kerran äänekkäästi vettä vasten. Tällä majava ilmoittaa vaarasta muille lajikumppaneilleen.

Tämä majava liikkui vasta pimeällä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pian riistakameran asettamisen jälkeen saimme ensimmäiset varmistukset siitä, että paikalla todellakin liikkui majava. Kaverini ovat kytänneet tätä majavaa jo edellisvuotena, mutta mitään näköhavaintoja ennen riistakameran asettamista ei ole siitä saatu. Kyseinen majava oli todellinen yöeläin: se oli liikkeellä iltakymmenen ja aamuneljän välillä! Kävimme kytistämässä Arin kanssa kyseistä kaveria muutamana iltana, mutta sää ei ollut meille noina iltoina kovinkaan suotuisa. Tuuli oli melko voimakas ja tuulensuunta oli sellainen, ettemme pystyneet rakentamaan parasta mahdollista passipaikkaa. Lisäksi välillä satoi melko rankastikin. Kahtena ensimmäisenä kertana emme saaneet elukasta mitään havaintoja. Viimeisellä kerralla menimme passiin vasta iltakahdeksan aikoihin. Muutaman tunnin passissaolon jälkeen kuulimme, kun majava kävi syömässä ihan lähistöllä vastarannalla parissa eri paikkaa. Emme kuitenkaan nähneet siellä majavaa, koska rantapenkereellä ei ollut juurikaan lunta. Emme myöskään nähneet passipaikaltamme majavaa uimassa, koska maasto oli tasainen. Syötille majava ei kuitenkaan koko iltana tullut. Olimme sopineet, että jatkamme kytiksellä puoli kahteen. Sen jälkeen Ari yrittäisi vielä mennä hiipimällä lähemmäksi, jos vaikka ehtisi yllättää majavan. Lopettamisaikaan pakkasimme varovasti tavaroita ja poltimme yhden sikarin. Majava joko kuuli meistä lähtevän äänen tai haistoi sikarin. Se sukelsi yhtäkkiä veteen ja läiskytteli hännällään useita kertoja vettä matkallaan pesäänsä. Eli hiipimistä ei tällä kertaa tarvinnut yrittää. Kyllä harmitti, mutta jos majava ei ehdi tänä vuonna kenenkään toisen saaliiksi, revanssi otetaan sitten ensi keväällä ;-).

Passipaikalta oli hyvä näkyvyys maalle ja veteen

Tällä toisellakin reissulla pääsimme myös Ruunaan matkailun omistaja Jarkko Peltolan mukana majavapassiin. Passiin lähdettiin hyvissä ajoin jo viiden aikoihin. Jo passipaikalle paikalle mentäessä havaitsimme majavan uivan pitkin jokea. Onneksi majava ei kuullut meitä. Olin aivan innoissani, koska tämä oli ensimmäinen kerta kun ylipäänsä näin majavan ihan LIVENÄ (ks. video)!!! Pienen uiskentelun jälkeen majava sukelsi pidemmäksi aikaa näkyvistä, luultavasti pesäänsä, ja Ari lähti hiipien viemään haapasyöttiä rantaan. Sillä aikaa minä ja Jarkko tarkkailimme korkeammalta rinteeltä, ettei majava nouse pintaan.

Jäin passiin nelisenkymmenen metrin päähän syötistä rinteen yläpuolelle, josta oli erinomainen näkyvyys veteen. Paikka oli myös puiden suojassa ja sain rakennettua itselleni hyvän passipaikan mättään päälle. Asetin kiväärin bipodit tukevasti mättäälle ja löysin makuulta hyvän ampuma-asennon. Pian majava ilmestyi uudestaan uiskentelemaan edestakaisin syöttipaikan ohitse. Sydän tykytti kun sain majavan ensimmäistä kertaa kiikarin tähtäimeen. Nousisiko se heti maille! Majava ei noussut, vaan sukelsi pian takaisin näkymättömiin. Pian majava näkyi taas uudestaan. Se ui edestakaisin syötin vierestä parinkymmenen metrin lenkkiä, mutta ei noussut syötille vaan sukelsi taas uudestaan jään alle. Syötti selvästi kiinnosti sitä kovasti, mutta pari tuntia se vielä jaksoi uida edestakaisin nousematta maihin. Sitten majava nousi takajaloilleen vastarannan jään reunalle haistelemaan syötin suuntaan. Eläin oli selvästi varuillaan, vaikka syötti kiinnostikin sitä. Illan hämärtyessä majava lyhensi uintimatkaansa ja nousi muutaman kerran haistelemaan myös syötin puolelle. Se ei kuitenkaan noussut syötille asti, enkä siksi uskaltanut vielä ampua sitä (ks. video). Kiirettä en halunnut pitää, koska ranta oli kummaltakin puolelta jokea lumen peitossa, ja tiesin että näkisin majavan nousun hyvin myös hämärässä lunta vasten hyvällä kiikarillani. Olin täysin vakuuttunut, että jossain vaiheessa se nousisi syötille, koska se kiinnosti sitä niin kovin.

 

Puoliyhdeksän aikoihin majava nousi vihdoinkin syötille asti. Tiesin, että majava kannattaisi ampua lavoille, mutta en uskaltanut enää jäädä odottamaan, että se kääntyisi kunnolla sivuttain minua kohti. Päätin ampua sen edestäpäin vähän vinottain toista lapaa kohden. Se, että olin ehtinyt tarkkailla majavan touhuja jo muutaman tunnin ajan, oli vähentänyt jännitystä. Sydän ei hakannut enää yhtä paljon kuin aikaisemmin, mikä helpotti liipaisimen puristamista. Laukaus tappoi majavan välittömästi!

Suolistamisen yhteydessä selvisi, että puolivaippainen luoti ja edestäpäin ampuminen oli rikkonut majavan etupään lihoja ja kylkiluita melkoisesti. Onneksi takapäässä liha oli paremmassa kunnossa ja Pekka lupasi tehdä siitä minulle purkkilihaa. Rikkoutunut liha, jalat ja häntä annettiin Veera-koiralle, joka oli ollut ensimmäisellä kerralla mukanamme kartoittamassa majavapaikkoja :-). Majavan häntä on kuulemma joidenkin koirien herkkua! Ja tärkeintä oli, että majava saatiin talteen ja turkki oli hyvässä kunnossa:-).

Majavannahka merisuolassaMajava kannattaa nylkeä mahdollisimman pian ampumisen jälkeen, jolloin nahka irtoaa paremmin. Ari sitoi majavan jaloista Jakon verstaan kattoon ja hoiti nylkemisen näppärästi. Seuraavana päivänä turkki suolattiin merisuolalla.   Suolakäsittely poistaa vettä ja epäpuhtauksia nahasta.   

Kotimatkalla Helsinkiin majavannahka vietiin Enossa sijaitsevaan Kaltimon Nahka ja turkis -liikkeeseen. Teetin siitä itselleni ihan omat majavahanskat :-)

Kaltimon nahka ja turkis -liikkeessä luonnonturkiksesta osataan tehdä vaikka mitä :-)                       Kiitokset vielä mielettömän hienosta reissusta ja majavanpyyntineuvoista koko Lieksan jengille! Ensi keväänä on pakko päästä majavajahtiin uudestaan!!! Reissusta sain vielä mukaani uunituoreet Reino-tossut – toiset ovat kotikäyttöön ja toiset metsästyskäyttöön. Jos vaikka jälkimmäiset innostaisi joskus karhumetsälle ;-)

Reinot koti- ja hiipimiskäyttöön :-)