Jahtikauden alkua jännittelin viikkoja ennen kuumeen vaan kasvaessa lähestyttäessä 10.8 päivää. Edellis yönä kyyhkyn aloitukseen en nukkunut juurikaan. Klo kolme kahvit termariin ja kamat autoon ja passipaikalle sinne hernemaissi-aukolle. Hyvin olivat uponneet pöperöt kesän aikana, joten luotto kova lennolle. Istuin sopivaan passiin aukon laidalle ja laitoin vielä karusellin aukon keskiöön. Siinäpä alkoi lennolle tulla harmaata ja pauketta piisasi minun passissa ja vähän matKan päässä naapurin poikien passin välillä. Paha migreeni vaan teki sen, että täytyi jättää passistus pariin tuntiin. Harmitus oli kova, vaan niin oli pääkipukin! Uusinnalla seuraavana aamuna siirryin aukon keskelle jätettyyn pusikkoon passiin ja kyyhkyt olivatkin ihan hollilla. Oikein onnistunut aloitus, paikka oli sentäs uusi kyyhkyille ja minulle! Aukon vieressä vanha kuusikko ja kaurapeltoja, joten osasin siis arvioida oikein syöttöalustojen paikat hakkuu-aukolla. Ensi keväänä isommat alustat ja enemmän pöperöä ja meinasin virittää vielä kuvia karusellin lisäksi istuntapuihin. Mutta tästä se jännitys jatkui sitten 20.8 sorsan aloitukseen johon lähdimme ystäväni Eijan ja hänen bretoni Jokken kera. Sorsia olin syötellyt ohralla matalaan kaislikkoon ja passipaikkoja oli useita mistä valita. Päätimme ottaa veneen ja lähteä katsomaan lentoja sieltä käsin. Kello oli 11.59 kun kymmenpäinen saattue kaarsi veneemme yli-voihan permuda vaan!!! Kiertelimme pari tuntia veneellä kaislikkoja ja Jokke teki hyvää työtä rantoja pitkin. Keli oli kuulas ja aurinkoinen kuten kyyhkyn aloituksessakin. Haapana pesue laski 10 metrin päähän, vaan jätimme ne rauhaan ja uimaan eteenpäin. Niitä kun pitää nyt säästellä ja katsella muutoinkin tarkkaan että vain sinikkoja ei muuta ammuta. Passissa iltalennolla oltiin viikko aloituksen jälkeen vaan huonolle näytti lento, vaikka keli oli todella täydellinen. Oma kolmevuotias poikani sentäs oli onnekas metsämies isänsä kanssa Kuhmossa ja saivat sinikkoja. Vanha isänsä metsästyspukukin sai nyt uuden innokkaan kantajan. Enemmän ehkä iloitsen nyt tästä, että poikani on innokas metsämiehen alku ja olen saanut Eijan sekä Jokken kanssa metsästellä. Tarkoitus olisi supia ja kettua koettaa kanssa Eijan seisojilla ja ajattaa pupua hänen beaglellään tässä syksyn mittaan. Luonto on antanut mustikkaa, kanttarellejä ja puolukkaakin näyttäisi olevan tulossa, onnellinen siis olkoon hän, joka saa kulkea ihanassa saaressa nauttien luontokokemuksista täysin siemauksin ??