Koeampumista haulikolle huollon jälkeen pitkästä aikaa pääsin tekemään mökillä tänään..oli nääs talvella aseessa nuita perkeleen syöttöhäiriöitä pupujahdissa. Magnumit olivat silloin piipuissa. Muutaman viikon ikävöinnit pyssyä ja sillä aikaa ukin Valmetti lainassa loppu pupujahdeilla. Paukut vaan juuttuivat kiinni makasiiniin: parillakin hoo-hetkellä tammikuun pakkasissa ja koko tourakko meinasi lentää lepikkoon, kun pupetti luikki kuusikon alta pakoon. Akka jäi ihmettelemään jumittuneita paukkuja ja kiroamaan puskaan ostamaansa. 7- vuodentakuuhan tuolla pirulaisella onneksi on, ja luulisi 1500 erkin laitteen toimivan kuiteskin. Pyssy huoltoon ja ikävä alkoi tulla vanhaa kunnon Valmettia. Puolari alkoi tympiä huolella. Mutta hyvin nyt puolari anto paukuttaa kaikki magnumia myöten ? Kuulema liikaa työnnetty rasvaa ja öljyä koneeseen. Vähempiki riittäisi kuulema ? Tämä plus viheliäiset kelit tekivät siis temput pyssylleni. Edelleen kuitenkin se päällekkäinen kaksipiippuinen on se minun juttuni, vaikka se yksi paukku perään on ollutkin ihan paikallaan parikin kertaa tosi tilanteissa. Synteettinen tukki vaan ei tunnu omalle edelleenkään eikä se, että taitettua ei nyt pysty kantamaan olalla metillä kulkiessa. Sorsat olivat nyt kuitenkin saapuneet savoon näin vapun alla sekä tavit ja telekät myös. Joutseniä ylenmäärin arvatenkin sekä kurkia. Katseeni kovasti ovat elokuulla ja suunnitelmat jahdeista mielessä. Jokohan silloin jo tuon reippaan kolmivuotiaan hermot jaksaavat stua passissa ja jalat köpsiä pitkin mehtiä mamman kanssa. Toivoen kyllä! Pilkillähän sitä ollaan kuljeetu pojan kanssa tässä talvella ja paljon on pikku ukko nauttinut ? Oppia ikä kaikki ja erätaidot kunniaan. Näinpä sitä itsekkin oppinut pienestä kulkemaan metillä ja kalalla. Ilman niitä kokemuksia minä en olisi minä.