Aseista saa hyviä keskusteluja aikaiseksi. Välillä kovinkin kiihkeitä, sillä kuten sarjassa Myytinmurtajat useilla aseinnostuneilla miete lienee: 'jos asia on tekemisen arvoinen, niin se on ylitekemisen arvoinen.' Välillä pilkunviilaaminen saa humoristisia muotoja, sillä hirven kannalta lienee sama tuleeko kuolo vajaan parikymmentä grammaisen luodin muodossa mistä tahansa 9,3 millimetrin patruunasta. Tätä kirjoitettaessa voi jo melkein kuulla korskahteluja, että minä ainakin olen aina ampunut jollain muulla kuin ysikolmosella. Niinpä. Keskustelun käydessä kiivaaksi pitää ehdottomasti vetää esille W. D. M. Bell ja . 275 Rigby. Tokihan kaikki Bellin tietävät? Ampui norsuja ja suositteli pieniä kaliibeereja. Vai suositteliko? Kirjassaan The Wanderings of an Elephant Hunter Bell käsittelee teemaa selkeästi kertoen miksi hänen töihinsä sopi sellainen ja sellainen kaliiberi ja luoti hyvin. Ihan tarkasti kun lukee niin Bell toteaa laittamattomasti: 'Jokaisen metsästäjän tulisi käyttää asetta johon hänellä on eniten luottamusta.' Siksi se oikea kaliiberi on juuri tämän kirjoittajalle 9,3 x 62 jollakin nykyisistä huippulaadukkaista luodeista tai siksi 375 H&H Magnum samalla luotiajattelulla. Huomionarvoista on se, että edellinen lause ei tee mitään kaliiberia sen huonommaksi. Jos se toimii ja siihen luottaa järkähtämättä niin koko kaliiberikeskustelu on melko turhaa hupailua.