Vaikea kirjoittaa – vaikea aloittaa edes, sillä riista ja metsästys on niin iso osa elämääni, että sitä on työlästä erotella minusta, analysoida tai ajatella vain harrastukseksi. Tämän kirjoittaminen tuntuu vähän kuin pitäisi kääntää sisuksensa päivänvaloon kaikkien nähtäville.
Syksyllä tulee kuluneeksi kolmekymmentä vuotta siitä, kun suoritin metsästyskortin. Olimme juuri muuttaneet puolisoni kanssa yhteen. Hänen sukunsa metsästää, joten kaukaa viisaana hän kannusti minut...
Lue koko artikkeli kirjoittajan sivulla