Kuuden euron näätäpönttö

Metsästäjien suhtautuminen pienpetopyyntiin on kaksijakoinen: toisaalta sen tarve tiedostetaan ja uutteria pyyntimiehiä arvostetaan, mutta harva viitsii käyttää omaa arvokasta aikaansa petopyyntiin. Seuratasolla ohjataan saamattomampia petopyynnin pariin erilaisilla säännöillä ja kannustimilla, mutta valtion alueilla metsästäviä ei pienpetopyyntiin pakota kukaan.

Pienpetopyynnin ei kuitenkaan tarvitse olla kallista, hankalaa tai aikaavievää. Se voi olla myös osa arkea. supiloukku takapihalle ja muutamat näätäraudat eivät vielä vaadi kovinkaan kummoista sitoutumista, mutta jokainen pyydetty pienpeto on pois syömästä linnunmunia.

Kuluvana vuonna halusin panostaa erityisesti näädän pyyntiin. Olen jo harjoitellut sitä parin vuoden verran ja viime vuonna raudat nappasivat ensimmäisen luononturkikseni. Onnistumisesta rohkaistuneena kasvatin pyytävien rautojen määrän tämän kauden alussa kolmesta seitsemään ja harkitsen vakavasti vielä kolmen pöntön ripustamista metsään.

Raudat ovat suhteellisen edullisia ostaa, mutta turvallisuussyistä niitä ei voi laittaa pyyntiin sellaisenaan vaan ne tulee suojata asiattomalta räpelöinniltä sopivalla kotelolla. Itse olen tykästynyt telkänpönttö-malliseen koteloon, joka ripustetaan puuhun pystypäin. Ripustaminen vaatii vain sopivan pätkän joustamatonta narua tai rautalankaan, sekä sopivan tuuhean ja pyyntivarman kuusikon.

Teimme uudet pöntöt viime kesänä talkootyönä. Aiemman reseptin raakalauta korvaantui vanerilla ja naulojen paukuttelun sijaan levyt liitettiin toisiinsa ruuveilla. Ulkoasu koheni, mutta pääasiallisena tavoitteena oli tiputtaa yksittäisen pöntön paino sellaiseksi, että niitä ilkeäisi raahata pidempääkin matkaa. Tässä designissä pitkät sivut tehtiin halvimmasta mahdollisesta, noin sentin paksuisesta mäntyvanerista, kansi vesivanerinpalasta ja pohjalle laitettiin minkkiverkko. Sisäänkulkuaukko porattiin reikäsahalla sopivan kokoiseksi. Yhteensä materiaalikustannuksiksi tuli ruuveineen päivineen noin kuusi euroa pöntöltä.

Vaikka meitä oli suurimman osan aikaa työskentelemässä kaksi, oli pönttöjen tekeminen kotikonstein arvioitua hitaampaa. Arvioisin näin jälkikäteen työaikaa kuluneen puolisen tuntia per rautakotelo. Yhteensä 14 kotelon tekemiseen meni siis vajaan työpäivän verran. Hommaa voisi oikoa pyytämällä vanerit valmiiksi vannesahattuna ja tekemällä liitokset kulmaraudoilla, jolloin pikkuosien nakerrus jää vähemmälle. Pienissä määrin askarteleminen on kuitenkin ihan hyvää tekemistä.

Nyt raudat ovat koteloineen syötitettyjä ja pyynnissä. Katsotaan miltä näätäsaldo näyttää tämän kauden jälkeen.