Erähakkeri esittäytyy

Olen harrastanut metsästystä nyt viisi vuotta. Kiinnostus muuttui ensin harrastukseksi ja myöhemmin krooniseksi pakkomielteeksi. Ainakin jos lähipiiriltäni kysyy.

Kaupunkilaistaustastani johtuen tottumus luonnossa liikkumiseen ei kuitenkaan tullut äidinmaidossa ja ensimmäisissä jahdeissani hain riistan ohella tapoja selviytyä luonnon armoilla. Monet tänä päivänä täysin luonnolliset metsästykseen liittyvät asiat olivat tuolloin outoja: mitä tehdään jos sataa, mistä eläimet löytyvät, mitä kettu sanoo?*

Kun ensimmäistä kertaa kävelin haulikko kourassa metsään odotin netin jahtivideoiden kaltaista elämystä, joissa saalista sataa niskaan haulikon heittäessä iloisesti hylsyn toisensa jälkeen metsän pehmeille sammalmättäille. Ryvettyäni kuusi tuntia Etelä-Suomen tiheimmässä ja lintuköyhimmässä risukossa olin oppinut ensimmäisen tärkeän asian eräelämästä: ota aina vessapaperia mukaan kun lähdet jahtiin.

Ensiseikkailun jälkeen oppeja on kertynyt lisää ja jahtionnikin on parantunut. Olen nykyään kaiken riistan metsästäjä ja pyrin kokemaan ja oppimaan jatkuvasti lisää. Metsästyspäiviä kertyy vuodessa kolmenkymmenen molemmin puolin. Jahtikausi alkaa yleensä sorsastuksella, myöhemmin syksyllä viikon verran hirvijahtia, sitten tiivis kanalintukausi, josta jatketaan jänisjahdeilla ja pienpetopyynnillä kevääseen asti. Keväällä puolestaan koitetaan majavaa.

Jahtimuotoja on vielä pitkä liuta kokematta. Tulevaisuudessa haluan perehtyä villisikojen ja hylkeen metsästykseen, ketun houkuttelemiseen sekä pienpetojen pintapyyntiin. Kokeilemallahan sen tietää mille sydän lyö tiheimmin ja tässä vaiheessa on tolkutonta kangistua kaavoihinsa.

Aloitin aikoinaan Metsälle-blogin kirjoittamisen koska olin ensijärkytyksen jälkeen vakuuttunut löytäneeni maailman parhaan harrastuksen ja halusin mahdollisimman monen asiasta kiinnostuneen uskaltavan ottaa sen ensimmäisen askeleen erätaipaleellaan. Metsälle.fi jatkaa edelleen syvällisiä analyysejään erämaailmaan sukeltamisesta, mutta sen rinnalle on nyt syntynyt Erähakkeri.

Eräverkolle ja Metsästys ja Kalastus -lehdelle kirjoittamani Erähakkeri on tiivis paketti neuvoja, varustekokeiluja ja pahimpia mokiani matkan varrelta. Vinkit, vehkeet ja vikasietotila. Toivottavasti niistä on sinulle hyötyä ja iloa!

Kuumia piippuja ensi kertaan asti!

*PS. Oikeat vastaukset ovat a) kastutaan b) eivät ainakaan auton vierestä c) ei mitään järkevää