Vanha beaglekin voi oppia uusia temppuja

Olin viikonloppuna metsästelemässä vaimon ja perheen kaikkien koirien kanssa. Touhun erottaa varsinaisesta metsästyksestä lähinnä tavoitteettomuus ja useimpina metsästelykertoina aseen olisi voinut jättää kotiin.

Meillä on kaksi koiraa, saksanseisoja Tumppi ja beagle Laku, molemmat kasvattajiensa nimeämiä. Ensimmäinen karvanaama on jo tuomittu suurimmaksi osaksi seisontakyvyttömäksi, mutta on kuitenkin ihan mukavaa metsäseuraa ja hyväluonteinen otus. Jälkimmäinenkin koira oli lähellä saada hyödyttömän leiman otsaansa koska jänisten jahtaamisen sijaan tuppasi pyöriä nilkkoja lämmittämässä.

Sanonta vanhan koiran uusista tempuista ei kuitenkaan nähtävästi pitänyt beaglen kanssa paikkaansa. Nyt neljättä vuotta viettelevä koira on parantanut toimintaansa jatkuvasti ja viime viikonlopun metsästely osoitti käytännössä kuinka suuri muutos metsästysintoon ja hakuun on parissa vuodessa tullut.

Vaikka koira on saanut aina mielin määrin metsäkokemusta koko kauden ajan, on Lakun haku on aina ollut heikohko eikä metsästysinnossakaan ole ollut kehumista. Koiraa on saanut lähes hätistellä tieltä pusikon puolelle. Jäljen löydettyään se kyllä pysyy sillä niin kauan kun ei joudu jäniksen narraamaksi. Jos joskus ollaan lähdetty luontoretkeilemään koko perheen voimalla, ovat Lakun intohimot kohdistuneet lähinnä Tumpin kiusaamiseen ja jänikset ovat reissulla unohtuneet kokonaan.

Toiminta on kuitenkin parantunut ja viime vuonna tuli parin tunnin ajon jälkeen ensimmäinen kaatokin. Jokin ilmeisesti klikkasi, koska kuluvana vuonna koiraa ei ole paljon tarvinnut jaloissaan katsella: metsään kadotaan jo ennen takakontin luukun aukeamista kokonaan. Viime viikonlopun perheretkellä tilanne oli myös selkeästi aiempaa parempi. Toki koirat telmivät myös keskenään, mutta Lakun kiinnostus oli selkeästi luonnon hajuissa ja se toimi itsenäisesti häiriöstä huolimatta. Edes makkaratulet eivät pitäneet koiraa aloillaan, vaan se suunnisti ruuankärystä huolimatta hakulenkille.

Yksinäisenä metsästäjänä kaadon saaminen ajosta on haastavaa: jänis voi ylittää metsätien lähes mistä kohtaa vain ja pitkäkorvien suosikkireittien opettelu vaatii kokemusta. Toisaalta metsäjänistä jahdissa koiran rooli korostuu, koska metsästäjä ei voi kaivaa eläimiä samalla tavalla liikenteeseen kuin rusakoita pelloilla jahdattaessa. Olisi niitä peltojahtejakin välillä kiva koittaa, mutta valtion mailla nuo ovat melkoisen vähissä.

Tärkeintä kuitenkin on, että koira oppii jatkuvasti lisää. Tällä kertaa omistajan sitkeys palkittiin, tulevat kaudet näyttävät miten koiran kehitys jatkuu.