Jahtibyrokratia käynnistää hirvenmetsästyksen

Metsästys ei ole pelkästään saaliin perässä ulkona roikkumista. Viime viikkoina se on ollut myös koordinointia ja byrokratiaa. Tätä osuutta ei hoideta camorätit niskassa vaan siististi sisällä paperin ja excelin avulla.

Tammikuu on hirvenmetsästyksen alueluvan hakemisen aikaa. Valtion alueita hyödyntävät hirvestäjät organisoituvat ryhmiin ja valitsevat keskuudestaan alueluvan hakijan, joka koordinoi lupaprosessin ja jättää hakemuksen ennen tammikuun lopun deadlinea. Meidän porukassamme se olen viimeiset viisi vuotta ollut minä. 

Sekalainen sakkimme koostuu pääosin eri puolella eteläistä Suomea asuvista miehistä. Toki jahdeissa on ollut joskus vastakkaisenkin sukupuolen edustajia mukana ja heitä otetaan mieluusti jatkossakin remmiin, mutta ukkovoittoisuus on ollut toistaiseksi enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tammikuiseen rutiiniini kuuluu osallistuminen ensimmäiseen hirvikokoukseen, alustavasti kiinnostuneiden hirvimiesten listan vastaanotto ja läpikäynti, sekä vahvistettujen nimien lisääminen Metsähallituksen hakulapulle. Koska valtion alueet on tarkoitettu pääasiassa niille jahti-ihmisille, jotka eivät voi muualla hirveä metsästää, täytyy jokaisen mukaan mielivän metsästäjän tiedot tarkistaa vuosittain siltä varalta että metsästäjä olisi päässyt jäseneksi johonkin toiseen hirviä metsästävään seuraan. Samalla tarkistetaan muuttuneet osoitteet ja muut lupapapereihin lisättävät tiedot.

Jahtiväen muonavahvuus asettuu vuodesta riippuen johonkin kolmen- ja neljänkymmenen väliin. Tälläisenkin määrän läpikäynti vaatii jonkin verran järjestelmällisyyttä ja listat syynätäänkin kuukauden aikana läpi moneen otteeseen.

Viestintä hoidetaan perinteisen sähköpostin ja puhelimen lisäksi käyttämämme jäsenrekisterisovelluksen kautta. Hirviporukasta muodostetaan ohjelman sisään lista, jolle voi lähettää massapostia muutamalla napinpainalluksella. Onneksi suurin osa vastaanottaa jo nykyään postinsa sähköisessä muodossa, sillä kirjallisesta kanssakäymisestä jää väkisinkin muistijälki siinä missä puhelimessa kerättyjä tiedonmuruja on vaikea tarkistella jälkikäteen.

Lupahakujärjestelmä ei varmasti ole Metsähallituksen tietojärjestelmien vanhimmasta päästä, mutta näin käyttäjän näkökulmasta siihen toivoisi kuitenkin pieniä parannuksia. Metsästäjät voisivat täydentää tietonsa ja ilmoittautua hirviporukkaan omatoimisesti vaikka Oman Riistan kautta. Näin ylläpitäjän vastuulle jäisi vain osallistumishakemusten hyväksyntä ja valmiin hakemuksen lähettäminen käsiteltäväksi. "Yhden pysähdyksen taktiikka" selkeyttäisi myös henkilötietojen käsittelyä. Homma toki toimii kuitenkin välttävästi näinkin ja onneksi raaka työ on tehtävä vain kerran vuodessa.

Tähän asti valtio on palkinnut kovan työn myöntämällä haetun alueen, toivottavasti niin käy myös kuluvana vuonna. Sitten päästäänkin hakemaan kaatoluvat!