Susi tulee taloon

Syksyn saadessa ja metsästyskoirakauden alkaessa täyttyvät sosiaalisen median feedit metsästysotosten ohella myös huonoista uutisista. Kiinnipitokauden päätyttyä on myös metsien kasvavan susipopulaation ruokavalio muuttunut kertaluokkaa hauvapitoisemmaksi. Bipolarisoitunut keskustelu susien rakastajien ja vihaajien välillä takaa ettei ratkaisua susiongelmaan hevillä löydetä.

Susikeskustelun sävy muistuttaa aika lailla käynnissä olevaa pakolaispoliittista keskustelua jossa mielipiteet kärjistyvät molempiin äärilaitoihin ja niiden välille jää tyhjiö, jossa ei oikein tiedetä sanoa juuta eikä jaata. Siihen yhtäläisyydet onneksi jäävät. Hukkien kanssa yksi osa ongelmaa voi olla, että äänekkäimmän susipopulaation kasvattamista kannattavan porukan luontokokemukset ovat rajoittuneet vappusampanjan litkimiseen Helsingin tähtitorninmäellä. Tiedä sanoa – tässä tapauksessa demokratia kuitenkin vaikuttaa vahvasti enemmistön tyrannialta.

Sopassa mukana olevat valtion instanssit, lähinnä Luonnonvarakeskus, ovat menettäneet siinä määrin luottamuksensa metsästäjien silmissä, että jahtiväki on ryhtynyt jopa SRVA lakkoon. Ja tuo lieksalaisten lakko ei varmasti tule olemaan ainoa laatuaan tilanteen kärjistyessä entisestään. Metsästäjäkunnalla on kuitenkin melkoinen vääntömomentti esimerkiksi hirvieläinten harvennuksen osalta, valtiolla kun ei ole resursseja pitää hirvikantoja kurissa omatoimisesti.

Luken kanta arvio vuodelle 2017 on 150-180 sutta. Määräänsä nähden utterat hukat ovat popsineet kuluvana vuonna kitusiinsa noin 25 koiraa ja kymmeniä lampaita ja muuta karjaa. Ihmisvahinkoja ei ole vielä sattunut, mutta jos sudet ovat hakeneet koirat murkinaksi jo pidemmän aikaa kotipihoista, veikkaan ettei hukka ole niin ronkeli etteikö nappaisi tilaisuuden tullen mureaa mukulaakin matkaansa. 

Osa susien kannan kasvatusta ajavista tahoista vastustaa myös metsästystä joko suoraan tai epäsuorasti. Jokainen elävältä syöty koira on näille ryhmittymille sulka hattuun ja askel kohti metsästyksestä vapaata Suomea. Aselakien kiristämisen ohella susiongelma on mielestäni yksi suurimpia suomalaista metsästysperinnettä uhkaava tekijä. Tilannetta kärjistetään tahallaan ja jokaista kuollutta hukkaa käytetään koko metsästäjäkunnan mustamaalaukseen ja sitä kautta poliittiseen vaikuttamiseen. Lisäksi kasvava susipopulaatio tulee ennen pitkää estämään koirilla tapahtuvan (eettisen) metsästyksen kokonaan. 

Itse asun ja metsästelen kohtuullisen susivapailla alueilla, mutta ymmärrän susialueiden asukkien tuskan. Jos joka kerta jahtiin lähtiessä on mahdollisuus, että nelijalkaiselle metsästyskaverille reissu on viimeinen, voisivat jahtipäivät käydä aika vähiin. Susitilanteen avulla tehtävä politikointi sitä vastoin koskettaa kaikkia metsästäjiä. 

Kaikki osapuolet tyydyttävää ratkaisua ongelmaan on vaikea löytää, enkä minäkään osaa tarjota tilanteen ratkaisevaa hopealuotia. Salametsästys on paitsi laitonta mutta pitkällä tähtäimellä myös metsästysharrastusta vahingoittavaa toimintaa. Läpinäkyvyyden lisääminen ja avoin keskustelu lienevät ainoat järkevät keinot edistää tilannetta rauhanomaisesti. Jokainen elävältä syöty koira on jokatapauksessa liikaa.

PS. Metsälle.fi Susitutka näyttää pannoitettujen susien sijainnit ja historiatiedot. Voit käyttää sitä tarkistamaan onko kaavailemallasi metsästysalueella liikkunut pantasusia menneinä vuosina.