Metsästystä ympäri vuoden

Suurin osa metsästyksen aloittaneista tutuistani on hankkinut metsästyskortin joko jahdatakseen kanalintuja tai hirviä. Molemmat jahdit hoidetaan syksyn aikana, sen jälkeen aseelle tehdään vuosihuolto ja sitten tuliluikkua makuutetaankin kaapissa seuraavat yhdeksän kuukautta.

Koska kaikki paitsi metsästys on turhaa, on hanskojen lyöminen naulaan hyvän jahtiajan tuhlausta. Suosittelen aloittelevia metsästäjiä tutustumaan rohkeasti metsästyksen eri alalajeihin ja sitä kautta muodostamaan valistuneen käsityksen itselleen sopivista jahtimuodoista. Toki joku voi kokeilun tuloksena todeta pitäytyvänsä jatkossakin vain hirvijahdeissa, mutta tokko jahtimiestä vaihtelun yritys hirveästi kaduttaa.

Itse kokeilen aktiivisesti metsästyksen eri muotoja ja jahtikauteni kestääkin lähes vuoden ympäri. En ole vielä raakannut yhtäkään jahtimuotoa pois, mutta toisaalta harrastustani rajoittavat metsästysmahdollisuuksien puute ja muut velvoitteet ja metsätyspäivien määrä pysyy siksi joten kuten lapasessa. Koska metsästysaikani ei painotu pelkästään syksyyn on ruska-ajan jahtipaine ainakin vähän pienempi. 

Alkukautena metsästetään teepaidassa ja kesän tunnelmissa kyyhkysiä ja sorsia. Valtion mailla metsästävälle ovat kyyhkypaikat harvassa, mutta sorsia pääsee metsästämään kruununkin mailla. Lisäksi useille yksityisille sorsalammille saa päivä- ja kausikortteja. Sorsajahtien hyvä puoli on kauden kestäminen vuodenvaihteeseen asti tai niin pitkään kun järvet tai meri ovat auki. Suurin metsästyspaine lienee alkukaudesta, mutta myöhemmin syksyllä linnut ovat lihavampia ja tärppijärvet vähemmän ruuhkaisia. Sorsastus ja sen sivussa tapahtuva hanhijahti ovat mielestäni yksi mukavimpia metsästysmuotoja.

Joulukuusta tammikuuhun voi kokeilla oravan metsästystä. Itse olen ottanut siitä tavan, mutta taidonpuutteesta johtuen kurrejahdit ovat enemmän vitsi kuin veren maku suussa tapahtuvaa metsästystä. Yleensä päästän ajokoiran irti ja rupean jänisajoa odottaessani kuikuilemaan pörröhäntiä puista. Ei ole vielä näkynyt ja kurrepata on jäänyt toistaiseksi testaamatta.

Vuodenvaihteen jälkeen oma metsästykseni jatkuu jänis- ja pienpetojahdin muodossa. Näätäloukut tarkistan jänisjahdin lomassa. Koirattomalle metsästäjälle voi jänisten metsästäminen olla haastavaa ja se saattaa lipsahtaa helposti reippailun puolelle. Toisaalta ammuin itse ensimmäisen jänikseni pompusta, joten ei saaliin saaminen mahdotontakaan ole.

Keväällä käyn yleensä kerran majavajahdissa. Vaikka majavaa voi lain mukaan metsästää läpi talven, on oma jahti-ikkunani mitta ne pari keväistä viikonloppua joina jäät alkavat sulaa, mutta jahtikautta on vielä jäljellä. Majava-alueet ovat sen verran etäällä vakiopaikoistani, että olen niputtanut majavanmetsästyksen retkeilyyn ja metsästysturismiin. Jonkun yön nukun teltassa ja loput jonkun toisen riesana. Keväinen luontoretkeily on mukavaa, joskin melkoisen hyistä touhua.

Metsästystä ei välttämättä tarvitse keskeyttää kesänkään ajaksi. Uroshaahkan metsästäminen merellä vaatii toki kalustoa ja taitoa, mutta hankkimalla merikelvon aluksen tai tiimiytymällä veneenomistajan kanssa pääsee kesäkuun kahdeksi ensimmäiseksi viikoksi lintujahtiin. Merellä voi törmätä myös kiintiömetsästettävään halliin. Harmaahylkeen metsästys on oma taitolajinsa, joka on toistaiseksi jäänyt kokematta vaikka tahto on kova.

Tulokaslajeista kevätjahdin kannalta mielenkiintoisin on villisika. Se on pikkuhiljaa levittäytymässä koko Etelä-Suomeen ja koska ruttovaaran takia ei lainlaatija sikaa rakasta, on töpselikärsien karsiminen suorastaan kansalaisvelvoite. Valtion mailla jahtaava ei ilman lupia voi pystyttää ruokintaa, joten aivan helppoa ei sikajahti varmaan ole. Lajina villisikajahti on varmasti tutustumisen arvoinen.

Ymmärrän, ettei vuoden ympäri metsästäminen välttämättä istu kaikille ja monen on jätettävä jahtikausi jo ihan perhesyistäkin lyhyeksi. Toisaalta muutaman ylimääräisen metsästyspäivän pihiminen vaikka majavajahtia varten voisi kummasti piristää muutoin ankeaa kevätkautta. Uusien jahtihommien opetteluun kannattaa lähteä rennolla otteella. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja parin kauden verran voi rauhassa varata harjoitteluun ja pelipaikkojen kartoitukseen. Kannustan ehdottomasti kokeilemaan!