LOMAVIIKKO PUUSSA – JOUSIJAHTIA AMERIKAN MALLIIN

Jousimetsästys on Yhdysvalloissa hyvin suosittua. Jousella ja nuolella metsästäviä on noin 4,5 miljoonaa ja he saavat saaliksi noin 1,2 miljoona valkohäntäpeuraa. Tämä on neljännes peurasaaliista.

Tiukaan ohjeistettu jousijahti tuotti saalista ja mahtavia elämyksiä. Lomaviikko puussa opetti lisäksi valkohäntien käyttäytymisestä paljon sellaista, mitä kotoisissa jahdeissamme ei opi.

Osallistuin marraskuussa suomalaisyhtiön Illinosissa asuvan keikkamiehen kaverina viikon mittaiseen peurajahtiin.

USA:ssa myydään maassa asuville ulkomaalaisille metsästyslupia samoin ehdoin kuin kansalaisille. Kaltaiseni turistikin saa ostaa lupia, joskin hinta on kovempi kuin maassa asuville.

Meillä oli jahtiviikkoamme varten kummallakin metsästysluvat yhden peurapukin ja yhden sarvettoman eläimen nuolikaatoon. Lupia sai käyttää vapaasti kaikilla valtion mailla ja maanomistajan suostumuksella myös yksityisillä tiloilla. Suurkaupunki Chicagon ympäristön julkiset alueet ovat kuitenkin ankaran metsästyspaineen alaisia ja kun ajankäyttömmekään ei sallinut alueiden omatoimista ennakkotiedustelua, ostimme kuuden päivän jahtipaketit metsästyspalveluyrittäjältä. Pakettiin kuului majoitus täysihoidolla ja opaspalvelut.

Metsästyspalvelut työllistävät

Timberland Outfitters -yrityksen toimitusjohtaja Ben Plattner  kertoo omistaneensa yrityksensä 12 vuotta. Hän on saanut siitä toimeentulon itselleen ja yhdelle työntekijälle. Sesonkikauden metsästysoppaiksi hän palkkaa kokeneita metsästäjiä. Nämä saavat pääasiallisen elantonsa muista ammateista, mutta viettävät pari syyskuukautta metsästyspalveluyrittäjän leivissä. Plattnerilla on yhteistyökumppaninaan puolen tusinaa tällaista metsästysopasta. Majoitukseen liittyvät huoltotyöt ja ruokailupalvelut tulevat alihankkijoilta.

Timberlandin peuraleirissä on sesonkiaikana 8 – 10 vierasta kerrallaan ja metsästysopas aina kutakin kahta vierasta kohti.

Plattner tietää, että yksinomaan Illinoisin osavaltiossa hänen yritystään vastaavia palveluyrityksiä on noin kolme sataa. Kilpailu on kovaa eikä kukaan ole päässyt metsästyspalveluilla erityisesti rikastumaan. Työn vapaus ja intohimo luontoon ja metsästykseen korvaat kuitenkin tuon puutteen, kuvaillee yrittäjä.

Laatutrofeet ja hyvä palvelu kilpailuvalttina

Maineenhallinta on metsästyspalveluyrittämisen peruskivi.  Amerikkalaiset metsästäjät haluavat saaliiksi isosarvisia pukkeja. Niitä on siis oltava. Toinen vaalittava asia on palvelu. Metsästysoppaiden on todella osattava asiansa ja oltava palveluhenkisiä. Jos nämä asiat ontuvat, tieto leviää netin arvostelupalveluissa ja sosiaalisessa mediassa. Asiakkaat kaikkoavat.

Mahtipukkeja pyritään kasvattamaan metsästysyrittäjien alueilla tiukoilla valikointisäännöillä. Keino on sama, joka tunnetaan nyt myös Suomessa. Nuorten pukkien on annettava varttua 5- 7 vuoden ikään, jolloin niiden sarvet ovat parhaimmillaan.  

Jousimetsästys - puussa istumista

Plattnerin yritys on vuokrannut käyttöoikeuden noin 1300 hehtaarin metsäiseen jahtialueeseen. Reviiriltä kaadetaan vuosittain 40-50 peuraa. Isännän arvion mukaan alueen peurakanta on noin 400. Verotusaste tuntuu suomalaisittain alhaiselta, mutta syy on kannan rakenteessa. Kun pukit kasvatetaan hyvään trofeeikään, saalis suhteessa alueella elävään kantaa jää vähäiseksi. Oman aiemman kokemukseni perusteella arvelen kuitenkin, että isännän kanta-arviossa on hiukan ”mainoslisää”.

Jahti on yksinomaan vahtimismetsästystä puupasseissa, paikalliskielellä tree stand’issä. Puupassit on tiedusteltu peurapolkujen varteen. Kevytmetalliset passitasot nousutikkaineen on rakennettu suorarunkoisiin lehtipuihin. Seisomataso on noin kuuden metrin korkeudessa.

Passiin mennään pimeässä ja jahdin saa aloittaa puolta tuntia ennen auringon nousua. Tyypilliset jahtivieraat istuvat puussa yhteen menoon iltaan asti. Jahti tulee lopettaa puoli tuntia auringon laskusta. Jahtipäivän teoreettiseksi pituudeksi muodostuu marraskuun alussa runsaat 12 tuntia.

Me suomalaiset emme kuitenkaan ole yhtä sinnikkäitä suursarvien perään vaan pidämme keskipäivällä ruokailu- ja elpymistauon tukikohdassa. Meillekin kertyy kuuden päivän istunnoissa metsästystunteja noin 50. 

Turvallisuusohjeet tiukat

Ehdoton määräys metsästäjille on turvavaljaiden käyttö. Turvaköyteen on kytkeydyttävä puun juurella ja sen saa irrottaa vasta, kun laskeutujan jalat olivat taas tukevasti maassa. Ilman turvavarusteita horjahdus, nukahtaminen tai rakenteiden pettäminen kuuden metrin korkeudessa johtaisi aina vakaviin seurauksiin. Turvallisuuskuri ei ole turhaa hössötystä: Jousimetsästyksen ja puupassien kehitysvuosikymmenten aikana on Pohjois-Amerikassa loukkaantunut tai kuollut tuhansia jousimetsästäjiä.

Saaliistakin tulee

Timberlandin isäntä antaa meille siis tiukat valikointisäännöt. Piikkipukin - sarvet alle kolme tuumaa - saa kaataa. Mutta sitä suuremman peuran vasta, jos sarvet ovat yli 140-tuumaiset. Tuumaluku tarkoittaa sarvirunkojen ja kaikkien piikkien yhteenlaskettua pituutta. Kolme ja puoli metriä sarvipiikkejä on paljon. Sen saamme jahtiviikkomme aikana huomata.

Keikkamiehelle puussa vietetyn lomaviikon saldo on naaraspeura, ensimmäinen nuolella kaadettu. Sen valmistelemme vakuumiin paisteiksi ja jauhelihaksi. Tässä asiassa meillä on paljon opetettavaa trofeisiin keskittyneille amerikkalaisille jahtikavereillemme.

Itse saan hyvältä jousihollilta valokuvat yli kymmenestä kasvatettavasta pukista. Viikko tuottaa kosolti elämyksiä.  Se antaa peurojen käyttäytymisestä sellaista oppia, jota kotimaisissa jahtimuodoissamme ei koskaan saa.  

Erään naapuriosavaltiosta tulleen jahtivieraan näkemä 150-tuumainen mahtipukki pitää toivoa yllä viimeiseen jahtihetkeen asti. Passiin tulee iso peura. Mutta nuolet säästyvät, tällä kertaa. Pukki on korkeintaan 100-tuumainen.