NYKYTEKNIIKKA LISÄÄ METSÄSTYKSEN EKOLOGISUUTTA JA TURVALLISUUTTA

Koiran turvallisuus paranee.

Ajavan koiran ammatti on lähtökohtaisesti vaarallinen ammatti. Jokainen lähtö voi olla viimeinen. Liikenne, jäätyvät vedet tai pedot voivat aiheuttaa, että koira ei palaa illalla hengissä kotiin. Jos tähän ei ole valmis, on parempi luopua koko ajokoiraharrastuksesta.

Paikannuslaitteilla vähennetään kuitenkin koiran riskejä huomattavasti. Jos ajo pyrkii vilkasliikenteiselle tielle, voi ennakoiva koiranohjaaja rientää vastaan tai ohjata lähimmän jahtikaverin liikennettä varoittamaan tai koiraa sieppaamaan. Tämä on Etelä-Suomen koirajahdeissa jokapäiväistä rutiinia. Liikenneturmia toki silloin tällöin koirille käy, mutta paikannusteknologialle suuri kiitos, huomattavasti harvemmin, kuin ennen tutka-aikakautta tai haravatutkien aikaan.

Paikannin parantaa myös jäihin vajonneen koiran mahdollisuuksia. Koirat sinnittelevä jonkin aikaa hypotermiaa vastaan ja metsästäjien nopea ohjautuminen jäihin vajonneen avuksi voi sen pelastaa. Oman mäyräkoirani ole tällä tavoin kerran säästänyt.

Jahtiseurue kartalle - turvallisuutta

Korien seurannan lisäksi GPS-seurantaohjelmiin on otettu mukaan metsästäjien GPS puhelimet. Kun kaikilla jahtiin osallistujilla on seurantasovellus päällä, koirien, koiramiesten ja passimiesten sijainti näkyy kartalla reaaliaikaisesti.  

Tämä parantaa turvallisuutta ja helpottaa metsästyksenjohtajan tehtävää. Passimiehiä voi yksilöllisesti ohjeistaa etänä VHF-puhelimia tai kännykkää käyttäen. Se on eduksi nykyisen autoistuneen jahdin ja ilmastoajattelun aikana.

Hiilidioksidikiloja voidaan vähentää, kun turhalta ajelulta ja sählingiltä vältytään.

Tekniikka parantaa metsästyksen ekologisuutta

Menneen jahtikulttuurin vaalijat ja myös monet ympäristöihmiset kauhistelevat nykyteknologian käyttöä. ”Eläimille ei annata mitään mahdollisuutta”, totesi eräs hirvien ystävä radiossa jahtikauden kynnyksellä. Tämäkin mielipide on oikeutettu, mutta sitä voi myös vahvasti opponoida.

Luvanvaraisesti metsästettävien eläinten lukumäärää ei ratkaise käytettävän pyyntiteknologian teho, vaan se on etukäteen suunniteltu ja päätetty. Jos pyyntimenetelmien teho on heikko, toivottu lopputulos vaatii enemmän ponnistelua, aikaa ja ajokilometrejä sekä polttoainetta. Paikannuslaitteet niin kuin myös nykyaikainen viestintätekniikka säätävät näitä kaikkia.

Suomalainen metsästys on paitsi harrastus myös yhteiskunnan kannalta välttämätön jokavuotinen kannansäätelyprosessi. Hirvieläinkantoja täytyy vuosittain säädellä haittojen kohtuullistamiseksi. Sama pätee myös suurpetohin.

Mies, reppu ja pystykorva -aikakaudella metsästettiin muutama tuhat hirveä koko maassa. Aikaa yhden saalieläimen saantiin saattoi kulua kuukausikaupalla. Usein hirvi jäi koko syksynä saamatta. Nykyisten eläinkantojen ja säätelytavoitteiden aikaudella tähän nostalgiseen pyyntikulttuuriin ei ole enää paluuta kuin nautiskelumielessä.

Jahtitavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan tehokkuutta

Metsästyksen yhteiskunnallisen roolin täyttämiseksi metsästäjät tarvitsevat tehokkaita menetelmiä. Ajoneuvojen käyttö liikkumiseen, radiopuhelimet ja paikannuslaitteet ovat jo välttämätön osa ”jahtiurakaan” läpiviennissä.

Elektroniset apuvälineet parantavat pyynnin tehokuutta mutta ovat myös ekologisia. Metsästys on autoistunut ja aiheuttaa ilmastokuormaa siinä kuin kaikki muukin vapaa-ajan autoilu. Koirapaikantimilla ja radiopuhelimilla tätä ajokilometrimäärää voidaan kuitenkin merkittävästi vähentää. Passimiesten siirtymisiä voidaan ohjata etänä, ei ole välttämätöntä kertyä autoilla kokoontumispaikalle ohjeita kuulemaan. Metsästyskoirat löydetään maastosta nopeasti eikä niiden etsimiseksi tarvitse ajella tuntikausia ympäriinsä. Ajokilometrit, polttoainekulutus ja hiilidioksidipäästöt vähenevät.

Ekologisessa kokonaiskuvassa nykytekniikkaa voidaan pitää siis positiivisena asiana. Se ei vaaranna riistakantoja vaan varmistaa kaatotavoitteiden saavuttamista. Ja jokainen koirajahteihin osallistunut tietää, että saalis ei ole koskaan varma – riistalla on aina mahdollisuus.