Eräverkko hanhijahdissa Hanhijahdit.fi kanssa – toinen päivä (22.8.2014)

Illalla nukkumaan mennessä olin aivan intopinkeänä seuraavan päivän jahdeista. Kun herätyskello soi kello 03, olin edelleen intopinkeänä jahdista, mutta heräämisen osalta en niinkään. Hetkellisesti harkitsin ystävällisen lyijyannoksen tarjoilemista herätyskellolle, mutta sitten unesta homeessa olevaan mieleen muistuivat HANHET. Muistin, kuinka hienoa oli olla passissa ja katsoa varovasti, kun kymmeniä hanhia lentää aalloissa kuville Tuukan ”jutellessa” hanhien kieltä vieressä. Se on uskomaton tunne varsinkin ensikertalaiselle, kun hanhet pyörivät pään yllä ja pitävät ääntä kuin lentokone laskeutuessa niiden pudottaessa vauhtia laskiessaan kohti kuvia. Tämän tunteen voimistamana hyppäsin ylös lämpimästä punkasta ja kohti uuden päivän eräelämyksiä.

Toisen päivän aamupassi sijaitsi jälleen Öölannin saarella, mutta hiukan eri suunnassa kuin ensimmäisen päivän pellot. Passipaikka sijaitsi jälleen sänkipellolla (on muuten sänkipellossa paljon syötävää linnuille, kun rupeaa tarkemmin katsomaan maahan). Pellolta oli saatu jo paljon saalista alkukauden aikana ja jotenkin se vain miellytti lintuja kovasti. Kyseiseltä pellolta oli suora näkymä merelle ja siitä näki hienosti, kun hanhet alkoivat nousta merestä aamulennolle. Passit viritettiin ruotsalaiseen peltomaisemaan kuuluvan kiviaidan viereen oppaiden nerokkailla ”luonnonmateriaaliverkkoaidoilla” (Tuukka varmaan kertoo innovaatioista kiinnostuneille enemmänkin). Verkkoaidat olivat nopeita virittää ja niillä saatiin hetkessä hyvä suoja. Koska luonnonsuoja oli matala, Tuukka käski kiinnittää erityistä huomiota, että myös passipaikan takana on hyvä suoja. Itsehän mukavuudenhaluisena virittelin passipaikan pujoa vastaavaan puskaan, johon sai suurin piirtein sukeltaa sisään. Tämä antoi hyvän suojan joka suuntaan ja myös sateelle, joka tuli vierailemaan aamun aikana. Ampumaan nousua se ei sitten tehnytkään helpoksi, vaan tilanteissa tämä tapahtui ketterästi kun viisaudenhampaan poisto.

Ensimmäiset hanhet nousivat mereltä n. kello 05:30 jälkeen ja suuntasivat kohti kuvia merihanhipillin soitellessa Tuukan käsissä vastustamattomia sointuja. Riistalaukaukset ammuttiin ja noin 20-30 merihanhiparvesta päätyi muutama lintu innokkaalle ryhmälle saaliiksi. Tämän jälkeen lento hiljeni ja jopa osa parvista kääntyi takaisin merelle. Tämä johtui sellaisesta sateesta, että about kalat nousivat mereltä uimaan passipaikalle. Sade loppui kello 07 jälkeen. Kiitin hiljaa mielessäni nykyaikaisia vaatevalmistajia sekä heidän kalvopukuja ja samalla myös lento alkoi uudestaan. Ryhmän ammunta oli kohtuullisella tasolla ja jokaisesta passiin houkutellusta parvesta päätyi ainakin muutama lintu saaliiksi. Allekirjoittaneen uniin tulee kuitenkin vielä pitkään kanadanhanhipari, joka lensi hiljaa vasemmalta (passipaikka linjan vasemmassa reunassa) ohi passini. Nousin puujaloillani passista ja ammuin noin 25 m pummaten kaikki kolme laukausta takaa ohi. En vieläkään pysty käsittämään miten onnistuin olemaan onnistumatta. Hetken aikaa suunnittelin inkkarikanootin tilaamista, sillä ajattelin haulikosta tulevan hyvän melan. Hetken rauhoituttuani ja hakattuani päätäni kivimuuriin tuli uusi tilanne merihanhien muodossa. Siinä pääsin nollaamaan äskeisen epäonnistumiseni kanukkien kanssa ja elämä hymyili taas.

Olimme passissa normaalia pidempään, koska sade keskeytti lennon aamulla. Lopettelimme kello 09:30 jälkeen ja lintuja lenteli siihen saakka satunnaisesti, mutta ei kovin aktiivisesti. Saaliina meri- ja kanadanhanhia, yhteensä 12 kpl. Saimme olla taas tyytyväisiä saaliiseen.

Kämpille päästyämme oli edessä saalishanhien puhdistus. Lintuja oli meidän ryhmän 5 miehelle yhteensä 20 puhdistettavana. Siinä olikin aika urakka. Onneksi Hanhijahdit.fi:n majoituspaikassa oli loistavat puhdistusmahdollisuudet. Majoituspaikkaan oli rakennettu varta vasten puhdistuspöytä, vesipisteet sekä kaikki muu tarvittava. Oppaat olivat oikeassa kun totesivat kanadanhanhin olevan huomattavasti enemmän aikaa vieviä puhdistaa kun verrataan merihanhiin. Itselle kirjoitin muistisäännöksi seuraavia hanhijahteja varten:

• Ota mukaan useampi terävä puukko. Puukot tylsyvät yllättävän nopeasti, kun pitää käsitellä isoja lintuja. Tylsät puukot ovat oikeasti työturvallisuusriksi.

• Iso paketti kumihanskoja -- niitä menee

• Vakuumikone on erittäin hyvä olla olemassa, linnut saa säilöttyä paljon paremmin kuin pakastepussien avulla

• Reilusti kylmälaukkuja. Isot linnut vaativat tilaa, sillä me ainakin otimme linnuista tarkkaan syötävät osat mukaan. Testattuna huomiona myös, että linnut säilyivät hyvin jäässä laivamatkan Ruotsista Suomeen

Iltapassiin ryhmämme jakautui. Onnistuin jättämään (rähmä)käpäläni auton oven väliin päivällä ja epäilin, että kestääkö se ampumista. Päätimme toisen kaverin kanssa suoraan jättää väliin retken Ööläntiin ja jos huvittaisi, niin kävelisimme läheiselle merenrannalle, jossa olimme edellisenä päivänä olleet. Kyseinen paikka sijaitsi aivan majoituspaikkamme vieressä ja kuului kartanon maihin. No arvata saattaa, että buranaa naamaan, kun jahtikuume iski ja jalkapatikassa merenrantaan. Oli hieno passi, vaikka saalista ei tullut tällä kertaa. Sorsapaikkoja oli useita, mutta jätimme ampumatta, sillä meillä ei ollut koiraa mukana. Tuukan koira Sumu oli muun porukan mukana Öölannissa. Edellisenä päivä koira oli mukana ja toimi erittäin hienosti noudoissa. Passin jännitys tiivistyi kello 21 aikaan, kun hanhet alkoivat lentää mantereelta syönnökseltä takaisin merelle yöksi. Lintuja tuli aalloissa 500-1000 väliin, mutta olivat valitettavasti liian korkealla. Ampuminen jäi siis toiseen kertaan, mutta oli se hienoa katsoa kyseisten komeiden lintujen lentoa. Erityisesti tämä passipaikka vetosi allekirjoittaneeseen ja sinne on pakko päästä uudestaan. Sitten lähdimme hipsimään yöpuulle. Matka oli jännittävä, sillä hämärässä piti yrittää vältellä lampaiden ystävällisesti tielle jättämiä miinoja. Epäilen, että miinaan osuessa olisimme joutuneet lampaiden laitumelle yöksi ja siinä olisi varmaan tullut äitiä ikävä.