Jänis ja VISKIPULLO

Ja jälleen koitti jahtiviikko! On se rankkaa pienellä metsästäjällä, kun joulu koittaa syys-lokakuussa harvase päivä. Iso kiitos myös työnantajalle, että ymmärrystä riittää pitää kesälomia parhaimpaan metsästysaikaan.

Tällä kertaa matka kohdistui 6.–12.10. Puolangalle kanalintujahtiin. Kanalintujahtiin tuli pieni lisämauste, kun pääsimme samalla retkellä jänisjahtiin ajavalla koiralla. Tämä oli ensimmäinen kerta allekirjoittaneelle kyseisestä jahtimuodosta, sillä omat kokemukset ja suurimmat kiinnostuksen kohteet tällä hetkellä painottuvat vesi- ja kanalintujahtiin. Toki, kun uusia jahtimuotoja pääsee kokeilemaan, niin varmasti kiinnostukset elävät, sillä tämäkin jahtimuoto oli erittäin ”koukuttavaa”.

Haluaisin jo tässä vaiheessa kiittää vilpittömästi Herra S:ää jänisjahtimahdollisuudesta. Herra S ei tuntenut meitä ollenkaan ennen jahtia, vaan latumme kohtasivat kaupan merkeissä tiistaina 7.10. aamulla. Siinä hetken turistuamme kutsui Herra S meidät jänisjahtiin, johon oli itse juuri lähdössä. Mielestäni tässä korostui hienosti, kuinka vilpitöntä ja hienosti erilaisia ihmisiä yhdistävää metsästysharrastus voi parhaimmillaan olla. On hienoa, jos esimerkiksi vaihtojahtien määrä kasvaa jo Suomen rajojen sisäpuolellakin. Uskoisin, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on metsästäjiä, jotka voisivat tarjota merilinnustusta pääkaupunkiseudun maisemissa vaihdoksi vaikka kyseiseen hienoon jänisjahtiin. Tai ehkä metsästysseurat voisivat myydä vieraskortteja muutaman kerran vuodessa jänisajoon? Yhteistyössä on voimaa, niin myös metsästyksessä.

Jahti tapahtui Puolangan pohjoisosassa. Ensimmäinen passipaikka sijaitsi kaukana asutuksesta pienen lammen rantapenkereellä. Passipaikka oli mitä otollisin, sillä tienlaidassa oli sopivasti luonnollisia ”korokkeita” hiekkakasoista, jotka tarjosivat loistavat näkymät oikealla ja vasemmalle. Maasto oli vaihtelevalla puustolla varustettua kangasta/kevyttä suota. Kello 08 päästettiin eestinajokoiran etsimään jänöä. Jälkiä ei löytynyt välittömästi, joten päätimme tehdä pienen lenkin maastossa teerien perässä, joita oli näkynyt edellisenä päivänä reilusti marjojen perässä ajon aloitusta odotellessa.

Ei kestänytkään kauaa kankaalla kävellessämme, kun tapahtui kummia. Suoraan edestäni n. 20 metrin päästä hyppäsi korkealle ilmaan naarasteeri, joka ei kuitenkaan päässyt lentoon. Itsellä meni sen verran pasmat sekaisin hyppynäytöksestä, että jäi samalla myös ampumatta. Sinänsä tämä ei haitannut, sillä saimme teeren kiinni armeijasta tutulla ”syöksyen eteenpäin”-tyylillä. Suurimmat varvut suusta syljettyämme rupesimme tutkimaan syytä teeren outoon käytökseen. Syy johtui joko synnynnäisestä viasta tai sitten haavakoksi joutumisesta aikaisemmin, ihan tarkalla varmuudella ei voinut sanoa, koska selviä haulien jälkiä ei ainakaan heti löytynyt.

Teeren löytymisen jälkeen alkoikin välittömästi ajo. Ajo oli nopeaa ja taisi jänis saada ”perslähdöt” alkuun. Lähdimme välittömästi kohti tietä, mutta pikamarssista huolimatta emme kerinneet tielle ennen kun jänis oli siitä viilettänyt jo tuhatta ja sataa. Lampi kuitenkin rajoitti jäniksen poistumisreittiä ja S:n mukaan jänis palaa suurella varmuudella takaisin.  Näin ollen otimme passipaikat ja herkistimme liipaisinsormet. Se olikin tarpeen, sillä aamun kylmyydessä tuntui, että lämpimänä pysymiseen olisi tarvittu vähintään miniydinlaitos takin alle.

Kymmenen minuutin päästä jänis viiletti kuin Räikkönen formulalla kohti omaa passipaikkaani. Päästin jäniksen n. 25 metriin ennen kun ammuin. Ilmeisesti laukaus meni hiukan yli, sillä vaikutusta kohteeseen ei ollut. Toinen laukaus ja sama juttu. Siinä hetken mietin, että onneksi on bensaa takakontissa, niin voi tuikata tuleen tämmöisen pyssyn, josta ei lähde mitään piipun suusta. Kolmas laukaus kuitenkin osui kohteeseen ja jänis jäi kuperkeikan jälkeen makoilemaan sijoilleen. Oli muutenkin kummallinen jänis, kun juoksi vain kohti kahden ensimmäisen laukauksen jälkeen. Ilmeisesti shokki iski ja osumista huolimatta jänis juoksi vain ennalta suunniteltua reittiä. Olipa jännä jahti! Tämän jälkeen vasta todella ymmärrän, kuinka hieno jahtimuoto jänismetsästys ajavalla koiralla todella on.

Toinen passipaikka ei enää saalista antanut, vaikka jänis nähtiinkin kertaalleen ajon aikana. Fiksu jänis oli päässyt lopulta aitan alle suojaan ja sinne se tällä kertaa jätettiinkin.

Ihan kostoksi alkoholiholhoukselle (viittaus HS 11.10.2014) aion jänispataa nauttiessani ottaa VISKIPULLON pöytään seuraksi, vaikka en siitä edes pidä. Jos olisin tiennyt pääseväni jänisjahtiin, olisin vienyt myös Herra S:lle VISKIPULLON kiitokseksi.