Sorsa-aloitus 2014, paniikki joella!

Kauden aloitus tapahtui runsas viikko takaperin kyyhkyjen parissa. Vaikka kyyhkyjahti mielettömän hienoa puuhaa onkin, täytyy rajattu aika kohdentaa niihin kaikkein mieluisimpiin jahtimuotoihin. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa metsästyksen painopisteen siirtymistä elokuun 20. päivä sorsalintuihin.

Sorsanmetsästysmahdollisuuteni sijoittuvat Vantaanjoen varteen, jossa olen muutamana viimevuonna pitänyt myös ruokintaa. Aluksi tarjoilin sorsille ohraa lautalta. Heti ensimmäisen vuoden jälkeen havaitsin, että ainakin joen tässä kohtaa rannalta tapahtuva ruokailu on enemmän lintujen mieleen. Tänä kesänä muut kiireet ovat vieneet voiton, enkä ole ruokintaa pitänyt. Olisi kyllä kannattanut, sille sen puute totisesti näkyy myös lintujen poissaolon muodossa. Kokemuksesta tiedän, että syysmuuton kiihtyessä lintujen määrä kasvaa huomattavasti kyseisessä joenmutkassa. Täytyykin siis tsempata ja järjestää ruokinta mahdollisimman pikaisesti. Sorsat kyllä löytävät hyvän ruokailupaikan myöhemminkin, tai niin ainakin toivon ;)

Tämä sorsastuskausi aloitettiin edellisistä vuosista poiketen veneen kera. Sääennustus heitti hieman synkän varjon veneellä tapahtuvan jahdin toteuttamiselle, mutta aamu valkeni kuitenkin kohtuullisen poutaisena ja ajattelin että kyllä tästä vielä hyvä tulee. Saavuimme jahtikaverini kanssa joen rantaan hieman ennen puoltapäivää. Joella näytti lentelevän muutamia lintuja ja se valoi hieman uskoa saaliin saannin mahdollisuuksiin. Kesän kalastustouhujen tiimellyksessä oli vene unohdettu kääntää ja ensimmäinen missio olikin saada vene jokikelpoiseksi. Tuli todistettua, että uretaanitäytteinen tuplarunkoinen paatti imee aika railakkaasti vettä sisäänsä kun sisemmässä kuoressa on pieni halkeama.

Kun vene oli saatu vesille lähdimme soutelemaan yläjuoksun suuntaan. Tuolloin keli oli vielä ihan mukiin menevä ja soutelimmekin heikkoon vastavirtaan noin kilometrin matkan. Matkan varrelta paikansimme suojaisia kaislikkoja ja joen ylle kaatuneita puunrunkoja. Näitä ajattelimme hyödyntää passipaikkoina, kun lähtisimme tulemaan takaisin päin. Matkan varrella edessämme uiskenteli ja sukelteli yksinäinen telkkä, jonka päätimme antaa touhuta omiaan rauhassa.

Olimme soudelleet rauhallista tahtia noin 45 minuuttia ja ajattelimme, että nyt on hyvä hetki kääntää vene ja palata passipaikoille pysähdellen. Lähes välittömästi veneen kääntämisen jälkeen kuului ensimmäinen ukkosen jyrähdys. Tällöin ajattelimme, ettei tässä mitään kiirettä tarvitse pitää ja päätimme pidättäytyä aiemmin laaditussa suunnitelmassa. Paluumatkan puolessavälissä yhytimme kaksi heinuria kaislikon reunalta reilun viidenkymmenen metrin päässä veneestä. Etäisyyden ollessa pitkä yritimme lipua hiljalleen polttoetäisyydelle. Linnut katosivat tiheään kaislikkoon ja kauden ensimmäisenä päivänä niiden ollessa erittäin rohkeita, emme niitä onnistuneet löytämään. Tässä vaiheessa taivaalta tippuva veden määrä oli jo huolestuttava, lisäksi tihenevä salamointi läheni uhkaavaa vauhtia. Päätimme lähteä kohti kotirantaa reippaasti meloen.

Kuten arvata saattaa, taivas repesi parikymmentä metriä ennen rantautumispaikkaa ja ennen kuin pääsimme maihin, kaikki varusteet olivat läpimärkiä. Sadeviitta oli kyllä mukana, mutta jostain syystä sitä aina kuvittelee ehtivänsä ennen sateen alkua. Odottelimme tulien ja kahvien äärellä vielä jonkin aikaa ja totesimme, että kannattaa heittää pyyhe kehään ja kokeilla uudestaan illalla.

Päivä jatkui kelien suhteen hyvin vaihtelevana, välillä paistoi aurinko ja välillä tuli vettä ämpärillä kaatamalla. Istuimme kuitenkin illalla passissa, saalista saimme kuvamateriaalin muodossa. Päivä oli hyvin mielenkiintoinen vaikka saalis olikin laiha. Ei muuta kuin takaisin piirustuspöydän ääreen suunnittelemaan seuraavaa siirtoa.

Eräverkosta löytyy jo viisi palveluntarjoajaa, joiden valikoimista löytyy sorsalintujahdit. Heinäsorsakannan ollessa erittäin elinvoimainen, toivomme muidenkin lähtevän rohkeasti mukaan!

Tarkkoja laukauksia!