Tuulikyyhkymagneetti toimii!

On se kumma kun kaikki on niin helppoa silloin kun haluaa, mutta niin vaikeaa silloin kun ei halua. Omalla kohdalla tämä kuvaa erityisen hyvin aamuherätyksiä. Jos vaikka työmatkalle pitää lähteä ja herätys tapahtuu armeijatyylisesti 05:00, tuntuu se yhtä tahmaiselta kun kärpäspaperin repiminen naamasta. Jos taas tie vie erälle niin kun kello soi 02:45 on olo kun lehmällä joka pomppii kevätlaitumelle! Lähtökohtaisesti tämä oli tilanne tiistaina kun kello soi täysin säädyttömään aikaan.

Aamuhomeesta kun yläkerta selkeni, huomasin, että ulkona on sateisen näköistä. Ystäväni Ilmatieteenlaitos myös varmisti näköhavaintoni ja ilmoitti ilokseni, että sateen todennäköisyys on klo 04-09 noin 60%. Noh, koska juuri silloin ei satanut päätin luottaa onneeni, joka on taannut tasaisesti lotossa häviöitä viimeisen kymmenen vuotta, ja hipsin kohti hernepeltoja. Paikalle päästyäni ja autosta ulos astuttuani rupesi käytännössä satamaan välittömästi. Ilmatieteenlaitos oli vielä ilmoittanut, että jos sataa, niin määrä on todennäköisesti 0,5-1mm. Siinä ulkona 5min tilannetta ihmeteltyäni totesin, että nyt sademäärä on sama kun joku ruiskuttaisi mua puutarhaletkulla eli pieleen meni arvio. Tällöin totesin taktisen tilanteen olevan luokkaa ”leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä”. Ajattelin, että on parempi tehdä taktinen vetäytyminen ja palata iltapäivällä uudestaan.

Pohdin jo silloin, että suunnitelma iltapäivä paluusta on hyvä koska vettä tuli todella rankasti ja käytännössä teki pellosta täyttä mutavelliä. Pohdiskelin, että jos sataa pitkälle aamupäivään voi iltalento olla hyvin aktiivinen. Tällä kertaa olin oikeassa.

Saavuin iltapäivällä paikalle ja valitsin pellon itäpäästä paikan josta tiesin lintujen lentoreitin menevän. Aurinko oli myös sopivassa kulmassa tuuleen nähden tässä paikassa. Passipaikan takana on tuuhea lehtimetsä ja suoraan edessä käännetty hernepelto. Hernepellon takana on sunnuntaina puituja viljapeltoja. Olin nähnyt, että kyyhkyjä kiinnostaa herne iltapäivällä kun lento suuntautui takaisinpäin viljapelloilta, jossa sen hetkinen aamusyönti näytti tapahtuvan. Lisäksi kyyhkyjen lepopuut sijaitsivat takanani olevassa metsässä.

Virittelin kuvat leveään L-malliin nokat kohti vastatuulta (joka sillä hetkellä olikin kova). L-mallin kärkeen pistin magneetin jossa perinteiset laskeutuvat kuvat olivat korvattu tuulikyyhkyillä. Näin siksi, että olimme kavereiden kanssa pohtineet ”kuolleiden siipien” toimivan välillä karkoittimena linnuille. Magneettia tuulikyyhkyillä oli testattu aloituksessa sunnuntaina, mutta nyt se oli ensimmäistä kertaa kokoajan tositoimissa. Sunnuntaina kun oli ongelmia ripustuksessa sekä akussa. Suosittelen kokeilemaan, jos tuntuu että magneetti ei ihan täysin toimi.

En päässyt kuin passipaikkaani metsän rajaan kun ensimmäiset kyyhkyt tulivat neljän linnun parvessa. Vaikka en siinä vielä ollut tarkkana kun porkkana, niin pudotin silti ensimmäisen nuoren sepelin yhdellä laukauksella. Sen jälkeen lento oli tasaista ja kuvat toimivat hyvin. Linnut eivät laskeutuneet suoraan kuville vaan lensivät L-muodostelman pitkää sivua tai pyörivät magneetin päällä. Linnut kuitenkin hidastivat sen verran, että ampumapaikat olivat kohtuullisen varmoja. Saalista kertyi kokonaisuudessaan 11 kyyhkyä. Passissa olin vajaa neljä tuntia.

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että kyseinen jahti meni vaikeuksien kautta voittoon! Olisi joskus mielenkiintoista käydä testaamassa ulkomailla kyyhkyjahtia ja tuoda sieltä ajatuksia kotiin. Eräverkosta löytyykin jo ainakin yksi toimija joka järjestää kyyhkyjahteja Englannissa. Toivottavasti tulevaisuudessa niitä on huomattavasti enemmän.

Tarkkoja laukauksia!