Kauriit kunniapaikalla työhuoneessa

Ylimpänä on reissun isoin kauris, jonka ammuin noin kahteensataan metriin  jännittävän hiivinnän päätteeksi. Hiivimme Finnhuntingin Tonin kanssa hienon puolalaisen tammimetsän läpi pellon laitaan, jossa tiesimme kauriiden viihtyvän. Saavuimme paikalle ja näimme heti, että pellolla juoksenteli kaksi isoa pukkia ja kolme naarasta. Ampumamatka oli kuitenkin reilusti yli 300 m emmäkä päässeet ampuumaan heti, vaan jouduimme pohtimaan, miten pääsemme lähemmäs.  Siinä miettiessämme seuraavia liikkeitä yhtäkkiä koko kaurisporukka säikähti jotain ja kauriit ottivat jalat alleen juosten suojaan viereiseen korkeaan maissipeltoon. Päätimme kuitenkin jäädä odottamaan hetkeksi, jos ne palaisivat takasin. Minuutit kuluivat ja olimme jo luovuttamassa, kunnes kauriit juoksivat peltoon takaisin yhtä nopeasti kuin olivat sieltä poistuneetkin. 

Toinen pukki, joka oli näistä kahdesta isompi, oli kuitenkin jäänyt maissipeltoon. Totesimme kuitenkin pellossa olevan pukin olevan erittäin hieno ja sopiva kaadettavaksi. Valoa oli tässä kohtaa jäljellä vielä noin puoleksi tunniksi. Lähemmäs piti päästä, vaikka maasto oli avointa. Päätimme ottaa riskin, ja lähteä etenemään suoraviivaisesti ruokailevia kauriit kohden, luottaen siihen, että tumma metsä taustalla hävittää liikkeemme.

Pääsimme tasan 200 metrin kohdalla, emmekä enää uskaltaneet liikkua eteenpäin. Blaserin R8 kolmijalan päälle ja pukki Leican kiikarin ristikkoon. Juuri kun olin ampumassa, niin kauris päätti käydä makuulle peltoon. Eläimestä näkyi ainoastaan pää, eikä tilanne olisi mahdollistanut eettistä riistalaukausta. Alkoi kilpaijuoksi pimeyttä vastaan. Naaraat olivat kuitenkin aktiivisia ja pyörivät pukin ympärillä jatkuvasti. Tästä syystä uskoimme pukin vielä nousevan. Niin kävikin ihan viimeisellä valolla, jolloin pääsin ampumaan lapaan sopivan laukauksen ja pukki putosi niille sijoille. 

Trofee on tällä hetkellä oman kauriin metsästysurani suurin. Katsotaan mitä ensi kausi tuo tullessaan. Voi olla, että käytän trofeeta ensi vuoden Erämessuilla, josko se olisi pronssimitallin arvoinen. 

Toinen vasemmalta on klassinen kuusipiikkinen kauris ja alla oikealla on poistopukki, josta kirjoitin aikaisemmin: https://www.eraverkko.fi/blogit/eraverkossa/hiljaa-hiipien-kay-tie-kauriin-luo 

Ensi vuonna pitää heti keväällä lähteä Puolaan kokemaan kevätjahdin jännitys. Toivottavasti sieltä löytyy uusia hienoja metsästysmuistoja.

Finnhuntingin kaurisjahdit ensi kevääksi ovat muuten jo myynnissä: https://www.eraverkko.fi/kauppa/kaurisjahdit

Niko