Hernerokkaa ja housupyykkiä 19.–21.9.2014

Kanalinnustuksen aloitus, tuo vuoden mukavin, mutta myös kuluttavin tapahtuma, saatiin jälleen kunnialla päätökseen Hossan mahtavissa maisemissa. Lintuja oli hyvin, mutta siitä tarinoin toisella kertaa enemmän. Koska polte metsälle on kova, piti lähteä heti seuraavana viikonloppuna tuttuihin maisemiin Mikkelin lähistölle. Siellä paikkana on mökin lähistöllä sijaitseva maasto, joka vaihtelevuudeltaan on loistavaa kanalintumaastoa. Erityisesti vuodesta toiseen metsokanta on pysynyt ilahduttavan vahvana ja olemme pyrkineet kaikin keinoin sitä tukemaan. Tarkoituksena oli viikonloppuna kävellä kanalintujen perässä, käydä katsomassa lihavia muuttosorsia ja treenata ikuista projektia ”kuinka käyttää sorsapilliä”.

Heti lauantai-aamuna klo 06:00 into oli kova, vaikka hernerokkasumu oli vallannut maisemat. Hiivin hiljaa kuin norsu posliinikaupassa lähistöllä olevan lammen rantaan, jossa sijaitsee myös syöttölauttamme. Varmuuden vuoksi heitin vielä kunnolliset pannut varvikossa, jotta ”lähentyminen luontoon” toteutui täydellisesti. Ylläkköä ei ollut tarkoituskaan tehdä, sillä lampi on siitä jännä, että sorsat pysyvät lammella oikeastaan vain pesinnän ajan. Muina aikoina ne lentävät paikalle ruokailemaan. Tämä oli myös tilanne ennen syötön perustamista.

Sijoitin tusinan kuvia veteen ja asetuin passiin. Veikkaus oli, että suurin osa linnuista oli lähtenyt jo muutolle, mutta varmasti osa olisi vielä ympäröivillä järvillä odottamassa seuraavia muuttoaaltoja. Oikeastaan heti passiin asetuttuani kaksi pyytä aloitti äänekkään laulelun toisilleen. Kaivoin itsekin taskusta pyypillin, jonka ihme ja kumma olin muistanut ottaa mukaan. Hyvää kilpalaulantaa saatiinkin aikaiseksi vähän sillä hengellä, että joku laulaa jonkun suohon. Toinen pyy olikin aktiivinen ja yritti ottaa lähempää kontaktia minun viheltelyihin. Näin linnun vilaukselta ennen kuin se otti karkot parempiin bileisiin.

Pyypilli taskuun ja sorsapillit esille. Lampi hiljeni pyyepisodin jälkeen oikeastaan täysin eikä mitään tapahtunut ennen klo 07:30. Silloin allekirjoittanutkin heräsi puolihorroksesta, kun alkoi kuulua sen päiväistä sorsien mekastusta, ettei paremmasta väliä. Muuttoparvi. Sillä samalla hetkellä, kun tajusin parven lentävän suoraan ylitseni suhteellisen matalalla, kirosin sumua. Sen lisäksi, että kuvia oli suhteellisen vähän, ei sumu todellakaan auttanut asiaa. Linnut kiinnostuivat joko pillistä tai mielenkiintoisesta lammesta, mutta mitään en nähnyt. Äänestä pystyi päättelemään, että jotain lintuja pyöri hetken aikaa päällä ennen jatkamista eteenpäin. Jäin odottamaan seuraavia lintuja, joita ei koskaan tullut. Klo 09 totesin sumulle voivansa pitää tunkkinsa.

Pienten päiväunien jälkeen oli vuorossa pomppulinnustusharjoitus. Lehdet lähtivät parasta aikaa puista ja tuuli oli suhteellisen reipas, joten suunnitelmana oli kollata kuusikoita ja tiheitä taimikoita. Ensimmäisen kahden kilometrin jälkeen meinasi tulla housupyykkiä, kun pyy lähti tiheässä kuusikoissa n. kahden metrin päästä jaloista. En ollenkaan ollut hereillä, koska paikassa ei voinut ampua ja pyy yllätti täysin. Sen jälkeen kävelinkin pitkää tyhjää ja linnut loistivat poissaolollaan. Joko linnut olivat muissa paikoissa tai sitten ne eivät vain lähteneet kovin herkästi ylös. Päätin kuitenkin ennen lopetusta käydä katsomassa vielä yhden ”varman paikan”, jossa yleensä vanha ukkometso on pitänyt leiriään.

Paikka ei pettänyt tälläkään kertaa. Kyseinen ”leiripaikka” sijaitsee kuusikkoisessa rinteessä, jonka alla menee metsäoja. Tämän metsäojan molemmin puolin menee n. 100 metrin matkalla pientä kuusitaimikkoa. Rinne on vahvasti sammaleista ja siinä pääsee liikkumaan erittäin hiljaa. Muutama koppelopaikka on parin viime vuoden aikana siunaantunut samalle alueelle, mutta olen jättänyt ampumatta. Vaikka en jahtaa puhtaasti mustia lintuja, niin koppeloita harvoin raaskin ampua. Iso homenokka vietti aikaa rinteen pohjalla, mutta kasvot suoraan minuun päin. Ilmeisesti lintu ei arvostanut ulkonäköäni, vaan otti karkot n. 50 metristä kadoten kuusimetsän siimekseen. Siinä kohtaa totesin saunan olevan mukavampi paikka kuin märkä kuusikko ja lähdin takaisin mökille.

Seuraavana aamuna lähdin taas klo 06:00 passiin lammelle. Tällä kertaa en ehtinyt olla passissa kuin puolisen tuntia, ennen kun alkoi tapahtua. Näin kauempaa kolme sorsaa lentävän suoraan kohti. Päästin muutaman sulosoinnun BG-sorsapillistä ja yhden korjauskierroksen jälkeen linnut laskeutuivat suoraan kuville. Laskeutuessa kaksi kolmesta linnusta lähti uimaan kuitenkin suoraan kohti lammen keskustaa, kun yksi lintu jäi hyvin ammuttavalle hollille. Päätin ampua kyseisen linnun, ennen kuin kaksi todella varovasti käyttäytyvää lintua päätti ottaa siivet alleen. Pääsin ampumaan sopivasti 20 metristä hyvin syöneen heinäsorsan paistiksi. Pienen sateen kiusatessa päätin myös lopettaa jahdin samalla siihen ja lähteä kauneusunien kautta sienimetsään. Se olikin hyvä ratkaisu, sillä unien jälkeen sade oli loppunut ja metsä jakoi meille vielä viisi litraa hyvälaatuisia kantarelleja ennen kotiin lähtöä.

Kotona olikin sitten ohjelmassa Eräverkko-hommia. On ollut ilahduttavaa huomata, kuinka hyvin palvelu on otettu vastaan – kiitos siitä! Kävijämäärät ovat hyvässä kasvussa ja useita mielenkiintoisia pilot -projekteja on yhteistyökumppaneiden kanssa käynnissä. Näiden tuloksia saadaan varmasti nähtäville loppuvuoden aikana. Teknisesti uusissa laajennusosissa on ollut hiukan haasteita, mutta kovalla työllä nämäkin taklataan. Vieläkin olisi silti kiva saada lisää palautetta, jotta Eräverkosta voitaisiin rakentaa mahdollisimman hyvä työkalu meille kaikille. Palautetta ei voi koskaan saada liikaa. Jos luet tätä blogia ja sinulle tulee mitä vain ajatuksia mieleen esimerkiksi Eräverkon ominaisuuksista, niin heitä viestiä vaikka tämän blogin kommenttikenttään.

Turvallisia hetkiä kaikille hirvijahtikauden 27.9. aloittaville!