Asekaupassa kukaan ei lue meilejäsi

Moni suomalainen ase- ja tarvikekauppias valittaa, kun kauppa ei käy eikä kassakone kilise niin kuin kultaisella 1970-luvulla. Tilanne ei mitenkään voine johtua siitä, että samojen liikkeiden kaupankäyntitavat ovat myös jääneet sinne 1970-luvulle: aikaan jolloin asiat hoidettiin isäntämiesten kesken naamakkain kaupan tiskillä ilman intterwebbiä, meilejä ja muita hömpötyksiä.

Meanwhile in London: toistasataa vuotta vanha englantilainen aseliike vastasi suomalaisen harrastajan sähköpostitse lähettämään sarjanumerotiedusteluun kohteliaalla meilillä alle vuorokaudessa. Vaikka kyse oli liikkeen vuonna 1892 myymästä esineestä, eikä heillä olisi ollut mikään pakko enää palvella kaukaisen eskimomaan asiakasta.

Loppukesällä tuli tarve hankkia testi- ym. monitoimikäyttöön uusi pienoiskivääri. Vertailin valmistajia, keräsin koti- ja ulkomaisista lähteistä tietoja versioiden eroista ja ominaisuuksista, kunnes tein valintani ja päätin alkaa kysellä liikkeistä vehkeen saatavuutta.

Tämähän on normaali tapa tavalliselle tämän päivän kuluttajalle, ostipa ihminen sitten autoa, kännykkää, epilaattoria tai tässä tapauksessa pyssyä. Haetaan tietoa alan lehdistä, verkosta ja muilta harrastajilta, sitten laitetaan ensimmäiset kyselymeilit liikkeisiin. Harva päivätyössä kävijä ehtii kulkea kivijalkaliikkeissä potkimassa renkaita tuomassa kuraa lattioille katsomassa tuotteita, varsinkin kun vähänkään erikoisemmat mallit ovat yleensä tilaustuotteita joita ei hyllytavarana löydy.

Itselläni oli siinä mielessä helppo valintatilanne, että olin pystynyt katsomaan tarkoituksiini sopivia piekkareita  jo ennakkoon kesäkuussa livenä Riihimäen Erämessuilla monen eri maahantuojan ja valmistajan osastoilla. Lisäksi tiesin suurinpiirtein, millaisilla spekseillä olevaa esinettä tarvitsin.

Joten koneen ääreen ja naputi nap, sinne lähtivät sähköpostit kolmeen aseliikkeeseen eri puolille Suomea. "Onko näitä malleja valmistajalta xx ja valmistajalta yy varastossa, mikä on toimitusaika ja hinta?"
Hyvin yksinkertainen kysymys siis.

Viikon odottelun jälkeen yksikään kauppa ei ollut vastannut. Soitin ensimmäiseen, sieltä ei vastattu edes puhelimeen. Sähköposti seuraavaan liikkeeseen - ei vastausta.

Sähköposti viidenteen liikkeeseen, jonka nettisivuilla ase oli kympin-pari kalliimpi kuin muilla. Vastaus tuli parin tunnin sisällä. Ystävällinen myyjä soitti ja kertoi tarkistaneensa varastotilanteen. Tuote olisi noudettavissa "milloin vain sinulle sopii, ja voidaan lähettääkin Matkahuollossa asianmukaisia lupia ja henkilöllisyyden todistamista vastaan".
Arvata saattaa, että tein kaupat siltä istumalta. En edes tinkinyt.

Poikkesin myöhemmin työreissulla huvikseni yhdessä näistä vastaamattomista aseliikkeistä. Kerroin kyselleeni aiemmin heidän piekkareistaan.
"Joo, tuli siitä joku sähköposti mutta ei me oikein niita ehditä lukea. Tiskillä nämä kaupat tehdään."

Ajelin takaisin kotiin hiukkasen hämmentyneenä. Niin, tiskillä kauppaa tehdään tai on ainakin ennen tehty, mutta kuinka kauan? Ulkopaikkakuntalaisetkin harrastajat voivat tuoda liikkeeseen rahaa, jos heidän tarjouspyyntöjään kuunnellaan ja niihin vastataan ripeästi.

Kaikkien ostokäyttäytymistä koskevien tutkimusten mukaan kuluttajat lähestyvät myyjiä yhä useammin ensin sähköpostitse. Tämä toimintatapa lisääntyy koko ajan nuorten, sähköiseen asiointiin tottuneiden ikäluokkien varttuessa.

Se parin rivin vastauksen naputtaminen sähköpostiin ei oikeasti ole kovin iso vaiva keneltäkään kauppiaalta.

Aseiden kaltaisissa luvanvaraisissa tuotteissa on vielä se etu, että niitä ei pysty kovin helposti hankkimaan ulkomaisista nettikaupoista. Ei siis ole pelkoa siitä tilanteesta kuin vaatealalla, että asiakas kävisi ensin sovittamassa rytkyjä kivijalkakaupassa ja tilaisi ne sitten Zalandosta halvemmalla. Kaupan kanssa on asioitava lopulta jollain tavalla henkilökohtaisesti.
Mutta tuskinpa asiakas menee siihen liikkeeseen, josta hän ei ole kuullut pihaustakaan.

Kyse ei ole pelkästään ikääntyneiden kauppiaiden allergiasta sähköposteja ja tietokoneita kohtaan. Monessa näissä tavoittelemissani liikkeissä työskentelee ihan aktiivi-iässä olevia ihmisiä. Enemmänkin syynä lienee asenne. Silloin alalla ei vielä mene aidosti huonosti, jos on varaa torjua maksavia asiakkaita.

No, kauppiaat eivät ole ainoita näin käyttäytyviä toimijoita. Sama mykkyyden pulma vaivaa myös muutamia ase-, vaate- ja tarvikealan valmistajia. Yritäpä saada taviskuluttajana jotain lisätietoa tuotteista suoraan tehtaalta - onnea vaan yritykselle ja lukemattomille sähköposteille.

Toisaalta ne hyvät ja nopeat kommunikoijat, hereillä olevat kivat asesepät, tehtailijat ja kauppiaat erottuvat nyt mykkien joukosta kuin majakat yössä.

 

 

 

 

 

Lisää kommentti

Rekisteröidy Eräverkkoon pystyäksesi osallistumaan keskusteluihin. Rekisteröityminen on ilmaista.

Rekisteröidy »

Avainsanat

Suosituimmat

Arkisto

Tilaa blogit sähköpostiisi

Saat viikottaisen koosteen julkaistuista blogikirjoituksista suoraan sähköpostiisi.