Myytti: Poliisi vei aseet ilman syytä

Aseluvat lähtevät käytännössä vain jos törttöilet tai muutut vaaralliseksi muille - ja sitä on turha panna poliisin syyksi.

Verkon keskustelupalstoilla ja harrastusryhmissä kerrotaan usein tarinoita siitä, miten tutun Peran tai naapurin Jampan aseluvat peruttiin selittämättä ja ihan ilman mitään syytä. Poliisi oli käynyt hakemassa aseet pois pelkän pärstäkertoimen perusteella.

Toinen yleinen tarina liittyy liikenteeseen: joku oli saanut "vain pari" parkkisakkoa tai peltipoliisin rikesakkoa, ja menetti aseensa sen takia.

Nämä jutut elävät vuodesta toiseen, kertautuvat ja monistuvat, ja moni fiksu ihminen jakaa niitä somessa totena eteenpäin - ja näin ne lopulta totuutena koetaan. Viranomainen on mielivaltainen ja kyykyttää hallintoalamaisia, prkl. 

Paitsi että ei se ole. Viranomainen on inhimillinen ja erehtyy joskus, toiset virkamiehet useammin kuin toiset. Asekauppiaita on kohdeltu joissain lupa- ja maahantuontiprosesseissa oudosti, ja näistä on käyty hallinnollista oikeuttakin moneen kertaan.

Mutta aseita omistavaan rivikansalaiseen tähdättyä, järjestelmällistä mielivaltaa ja salaliitossa keskenään olevien poliisien ja oikeusistuinten pahaa tahtoa on aika vaikea Suomesta löytää. Hallintovirheet lupien myöntämisissä on useimmiten saatu korjattua esimerkiksi valitusten jälkeen KHO:ssa.

Olen kuluneen vuoden aikana tutkinut kymmeniä "luvat vietiin TÄYSIN syyttä"- kertomuksia, että voisin kirjoittaa esimerkiksi Metsästys ja Kalastus -lehteen järkyttäviä Hannu Karpo -tarinoita viranomaisten mielivallasta ja kansalaisten kaltoinkohteluista.

Ikävä kyllä en ole tässä onnistunut: faktat ovat pilanneet monta hyvää juttuvinkkiä ja uutisaihetta.

Joka ainoan tapauksen taustalta on löytynyt kohtuullisen pätevä syy sille, miksi herra tai rouva X ei viranomaisten mielestä (eikä aina edes minun mielestäni) ole täysin kykeneväinen pitämään hallussaan aseita.

Samoin useimmissa tapauksissa on hyvin ymmärrettävää, että ihminen ei ole halunnut kertoa ihan täysin rehellisesti kavereilleen siitä, mikä lopulta oli se olennainen syy aseluvan määräaikaiseen tai pysyvään peruuttamiseen.

Aloitetaanpa syistä, jotka eivät liity rikolliseen tai rangaistavaan toimintaan. Tärkein näistä on terveys: onko ihminen niin hyvin sielun ja ruumiin voimissa, ettei aiheuta aseiden kanssa vaaraa muille.

Mielenterveyden ongelmat ovat yksi yleisimmistä ei-rikosperusteisista syistä aselupien peruutukselle: vahva psyykelääkitys, lääkärin toteama itsetuhoisuus, vakava masennus, psykoosi tai harhat.

Näitä diagnooseja ja arvioita tekevät lääkärit: poliisi ei ala huvikseen kenttädiagnosoida ketään, ellei tapaukseen liity esimerkiksi kotihälytystä. Psykoosissa tai lääkecocktailissa heiluvalta viedään aseluvat herkästi, se on aika selvää.

Parissa tapauksessa mielenterveyskuntoutuja on käsittääkseni saanut lääkärinlausunnon perusteella aseluvat takaisin, kun hoito on tepsinyt ja terveys kohentunut. 

Myös toistuvat aivoinfarktit, vakavat tajunnan katkokset ja selvät vammautumisen tai kroonisen sairauden aiheuttamat fyysisen toimintakyvyn menetykset ovat joissain tapauksissa aiheuttaneet sekä ajokortin että aselupien peruuttamisen.

Ehkä suurin osa osa lupaperuutuksista johtuu yhdistelmästä viina & törttöily: julkisella paikalla kaatokännissä örveltäminen, toistuva juoppoputkasta heräily, törkeä toistuva rattijuoppous eli oman elämänhallinnan pettäminen.

Kun elämästä ei saa enää otetta, tai sairaus nimeltä alkoholismi alkaa hallita omaa päivää, silloin ei myöskään pysty hallitsemaan aseita. Aselupien peruutus ei ole tässä tapauksessa lisärangaistus, vaan ihan oikea varotoimi sille ettei ihminen tee jotain typerää ollessaan tahdottomassa tilassa.

Poliisi voi peruuttaa aseluvan myös silloin, jos paljastuu että harrastaminen on todellisuudessa loppunut eikä perusteita kyseisen aseen omistamiselle enää ole. Jos pitää välivuosia metsästämisestä/metsästyskortin lunastamisesta, eikä edes käy harjoittelemassa ammuntaa tuona aikana, saa kyllä varautua selittämään myös itselleen miksi enää pitää asetta jemmassa. Elämäntilanne, perheellisyys, ulkomaantyöt, ruuhkavuodet on ihan hyvä syy - ja se toimii tiettävästi selityksenä myös viranomaisille.

Entäs sitten pienet lakien ja asetusten rikkomiset - miten ne liittyvät aselupaoikeuksiin? Metsästys- ja ampumaharrastajien keskustelupalstoilla väitellään usein kiivaasti siitä, onko oikein jos poliisi vie aseet ylinopeuksien takia.

Nopeusrajoitus, liikennesääntö - ne voivat olla paikallisesti kyseenalaisia, valvontakamerat väärissä paikoissa ja vaaralliset tienkohdatkin tulkinnanvaraisesti valittuja. Ne ovat silti yhteiskunnan yhdessä sopimia sääntöjä, joiden perustana ovat eduskunnan vahvistamat lait ja asetukset. 

Jos joku toistuvasti osoittaa piittaamattomuutta yleisistä säännöistä, vastineeksi viranomaisilla on mielestäni ihan täysi syy ja oikeus tarkistaa, pystyykö ihminen pitämään hallussaan aseita. Jos joku toistuvasti kaahaa vastuuttomasti liikenteessä, eikä välitä siitä että toiminnallaan aiheuttaa muille ihmisille vaaraa, hän ei mielestäni ansaitse aselupaa.

Voimakkaiden aseiden käyttäminen, luodin tai haulien takavaara-alueet, hosumattomat riistalaukaukset jne. vaativat taitoa. Aseiden käyttäjän pitää kyetä kantamaan vastuunsa muista ihmisistä, ja arvioimaan etukäteen tekojensa seuraukset. Krooninen liikennekaahailija, varomaton sarjaohittaja tai ratissa raivoaja ei siihen kykene.

Mitä enemmän olen näitä liikennekäytöksestä johtuvia lupaperuutustapauksia penkonut, lähes kaikissa ylinopeudet ovat olleet todella törkeitä - ei siis vahingossa nopeusrajoitusten vaihtumisalueella tehtyjä. Ne ovat myös toistuneet pakonomaisesti, eli kyse on pysyvästä, muista piittaamattomasta käytöksestä.

Pelkkä peltipoliisin välähtäminen kerran-pari rikesakon verran ei ole ainakaan tietämissäni tapauksissa aiheuttanut lupaperuutuksia - se on urbaanilegendaa.

Yksi yleinen peruutussyy on oma sähläys, pöyristyttävä huolimattomuus säilytyksessä (aseiden jättäminen ladattuna lastenhuoneen nurkkaan, usko tai älä) tai muu sellainen käytös, joka osoittaa että ihmisellä ei pysy kaikki langat käsissä. Kauniisti sanottuna "kaikki Amerikan alkuperäiskansojen edustajat eivät ole kanootissa" tai "sulaketaulussa on osa napeista alhaalla".

Tällaisen tyypin päästäminen edes metsään tai ampumaradalle ase kädessä muodostaa aina riskin kaikille kanssaihmisille.

Erilaisista aselupien yhtenäistämisohjeista huolimatta eri paikkakunnilla käytännöt vaihtelevat tässä huomattavasti. Paikallinen poliisi voi hyvin tietää, että se ulkopuolisten silmissä hassahtaneelta vaikuttava ihminen on oikeasti ihan skarppi ja pätevä metsälläkävijä. Joissain pitäjissä outoutta myös siedetään enemmän kuin esimerkiksi suurkaupungeissa.

 

Korkein hallinto-oikeus KHO linjasi vuosikymmenen alussa, että aseluvan peruuttamiseen ei tarvita varsinaista rikossyytä: riittää että ihminen ei käyttäydy vastuullisesti, vaarantaa hölmöilyllään muiden terveyttä - tai muodostaa uhan yhteiskunnalle.

KHO:n periaatteet ovat nettiöyhöttäjillä kääntyneet siihen muotoon, että "virkamies vie aseen jos edustat väärää aatetta".

Ei vie, ellei se aate ole väkivalta.

Kuka tahansa täysjärkinen ihminen voi itse päätellä, onko viisasta antaa aseita ihmisille jotka haluavat edustaa esimerkiksi Bandidos-, Cannonball- tai Hells Angels -aatteita, joissa toiminta on usein kietoutunut eriasteisen rikollisuuden ympärille.

Tai jos toimii esimerkiksi uusnatsijärjestössä, joka tähtää laillisen yhteiskuntajärjestelmän väkivaltaiseen kumoamiseen. (Ihan sama jos toimii aseellista kumousta ajavassa punaiset prikaatit - tyylisessä vasemmistojärjestössä. Molemmissa olisi erittäin suuri todennäköisyys, että jäsenaktiivi haluaisi käyttää ampuma-aseita toisia ihmisiä vastaan.)

Eikä tämäkään ole ehdoton tae aseiden viemiselle. Suomessa on väkivaltaan mieltyneitä, oman käden oikeutta tai kohta muka alkavaa EU:n sisällissotaa julistavia ihmisiä joilla on edelleen hallussaan laillisia aseita. Voisi mieluummin kysyä, onko poliisi näiden aatteellisten kahjojen kanssa liian lepsu.

"Sananvapauden käyttäminen tai ilmaiseminen" ei ole koskaan ollut aselupien perumisen syy.

Kolmessa tietämässäni tapauksessa aselupa on mennyt harkintaan harrastajan muille esittämien nettiuhkailujen takia. Tällöin kyse on ollut selkeästä ruumiinvammalla uhkaamisesta - ja yksikään tosissaan muita uhkaileva ihminen ei millään mittarilla ole kelvollinen omistamaan aseita.

Tappofantasioiden levittely ja hakkausvihjailut eivät ole koskaan osa sananvapautta - siihen on rikoslaissakin tunnettu nimike "laiton uhkaus".

 

 

 

Yksi poikkeus näihin "en oikeasti ole tehnyt mitään" -lupatarinoihin on olemassa.

Aiheettomia aselupien peruutuksia, aseiden takavarikointeja ja aselupien uudelleentarkistuksia tapahtuu vuosittain jonkin verran perättömien ilmiantojen takia.

Useimmiten ilmiannon tekijä on aseenomistajan seurustelukumppani, puoliso, sukulainen, perheenjäsen joka tuntee joko aitoa tai keksittyä pelkoa kotona olevista pyssyistä. Parisuhteen tai seurustelusuhteen päättymistilanteet, huoltajuus - ja eroriidat johtavat hyvin usein tällaiseen.

Suomessa tapahtuu aivan liian paljon perhesurmia, joissa entinen oma rakas tarttuu aseeseen ja tappaa puolisonsa (ja/tai itsensä). Poliisi rikkoisi virkavelvollisuuttaan, jos se ei reagoisi ilmoituksiin mahdollisimman nopeasti.

Kun vastakkain on sana vastaan sana, poliisin on täysin mahdotonta päätellä kumpi osapuoli puhuu totta - ja kumpi esimerkiksi vain haluaa tehdä toiselle kiusaa. Silloin virkavallalla on täysi, hyvä syy rauhoittaa varmuuden vuoksi tilanne ja viedä aseet pois kodista tutkinnan ajaksi.

Turhat ja aiheettomat takavarikot sekä niiden jälkiselvittelyt ovat ärsyttäviä ja usein ampumaharrastajalle epäoikeudenmukaisia. Aseiden takaisin saaminen voi kestää kuukausia, eikä se ole missään nimessä kohtuullista.
Silti tässä väkivaltaisten perheenjäsenten maassa niin moni ilmianto on tehty täysin aiheesta, että poliisin toiminta on täysin ymmärrettävää. Parempi pelata varman päälle, ettei seuraava perheriidan selvittelijä ole kuolemansyyntutkija.

Usein harrastajat murisevat, että "aseen omistajan pitää olla lainkuuliaisempi kuin muiden, mitään ei saisi tehdä väärin".

No shit Sherlock, näin sen pitääkin olla. Tappavan laitteen (ase, veitsi, auto) omistaminen edellyttää vastuuta, taitoa ja ymmärrystä. Jos ihminen tosissaan valittaa siitä, että pitää elää sääntöjen mukaan, hän ei tarvitse asettakaan.