Labradar, jälleenlataajan unelmatutka

Luodinnopeustutka Labradar lienee tällä hetkellä markkinoiden paras apuväline jälleenlataajalle ja ampumatilastofriikille.

Tutkan voi panna radalla turvallisesti piippulinjan viereen, 30-40 sentin päähän aseen sivulle.

Jälleenlataajalle on olennaisen tärkeää tietää, millä nopeuksilla se huolella itsepunnittu ja räätälöity tarkka lataus oman aseen piipusta lähtee. Nopeushan vaikuttaa metsästyspatruunoissa luodin toimivuuteen hyvinkin paljon - etenkin moni lyijytön riistaluoti ei avaudu kunnolla kuin tietyllä nopeusalueella.

Luodin lentonopeutta mittaavat laitteet ovat perinteisesti olleet valokennotekniikkaa: vähän matkan päähän aseen eteen laitetaan anturiportti, jonka läpi luoti pitää ampua. Kenno rekisteröi luodin nopeuden, ellei ole liian hämärää. Suomen oloissa myöhäissyksyinen pilvinen päivä tuottaa jo laitteille mittauspulmia.

Nämä erilaiset chrony-laitteet ovat suhteellisen edullisia, mutta niiden käyttö vaatii pientä huolellisuutta. Anturiportit ovat herkkiä saamaan osumia. Vaikka kuinka varoisi, jonain vuonna sitten tapahtuu se väistämätön hutilaukaus joka pirstoo laitteesta jonkun ratkaisevan osan. Ainakin silloin, kun laitteen on lainannut kaverilleen...

Suomessa on ollut myynnissä myös magneettikentän muutoksiin perustuvia nopeusmittareita. Nämä ovat immuuneja säälle ja valolle, mutta piippuun kiinnitettävä magneettianturimöykky vaikuttaa aseen kohdistukseen samalla tavalla kuin erillinen vaimennin tai suujarru. Latauksen tarkkuuskokeet onkin näillä ammuttava eri kerroilla kuin nopeusmittaukset.

Laite rekisteröi (jalka- tai metrimitoissa) luodin nopeuden ja olennaiset vaihtelut.

Patruuna- ja luotivalmistajat ovat jo kauan käyttäneet omissa mittauksissaan kalliita teollisuusinstrumenttien tasoisia dopplertutkia.
 

Pari vuotta sitten markkinoille tuli ensimmäinen kuluttajakäyttöön tarkoitettu dopplermittari Labradar, ja tämä amerikkalaislaite oli nyt Metsästys ja Kalastus -lehden testattavana muutaman kuukauden ajan.

Labradar asetetaan aseen viereen ja suunnataan kohti maalia. Kameraliikkeistä saatava pieni pöytäjalusta on ratakäytössä kätevä lisäväline, sen saa vaivatta kiinni Labradarin pohjassa olevaan jalustakierteeseen.
Asetuksista valitaan sopivat parametrit: aseen tyyppi, etäisyys aseesta, käyttäjän haluamat tunnistemerkinnät ja sen jälkeen vain aletaan ampua. Labradar rekisteröi luodin lennon noin sataan metriin asti.
Lähtönopeudella ei ole käytännössä merkittäviä rajoituksia, mittausalue kattaa lähes kaikki projektiilit aina värikuulapyssyn lukemista yli 1100 m/s kiitäviin luoteihin asti.

Laite rekisteröi sarjat ja nopeuspoikkeamat, laskee keskiarvot ja luodin ballistisen kertoimen. 

Testijakson kokemukset olivat hyvin positiivisia. Laite on tarkka, riittävän helppokäyttöinen, ja toimii säästä riippumatta samalla tavalla. Mittaustulokset pystyy siirtämään laitteen käyttämältä SD-kortilta omalle tietokoneelle jälleenlataajien rakastamaa taulukkowankkausta varten.

Ainoat käyttövaikeudet koimme vaimennetuilla pienikaliiperisilla aseilla. Näiden kanssa Labradar täytyy siirtää varsin lähelle asetta, sivusuunnassa hieman piipunsuun etupuolelle, että laite rekisteröi luodin lähdön.
Samoin tehokkailla suujarrullisilla aseilla vastaavasti suupaine saattaa heittää Labradrin nurin. Tutka on paksua muovia, mutta silti muovia ja etenkin pakkaskeleillä altis murtumiskolhuille.
Suorassa auringonpaisteessa näytön luettavuus ei ole kovin hyvä, mutta sarjat rekisteröityvät tietysti ja tuloksia pystyy katselemaan varjossa uudelleen.

Vaikka laitteen virrankulutus ei ole kovin suurta, se kuluttaa paristonsa talvikelissä ulkona aika nopeasti loppuun. Erillisen ulkopuolisen akun käyttö säästää hermoja. Pari kertaa testijakson aikana ratakeikalla paristot simahtivat, mutta laukaussarjat olivat ehtineet tallentua muistikortille kuten pitikin.

Suujarrullisten aseiden kanssa Labradarin jalustan pitää olla tukeva. Piipunsuusta lähtevä paine heilauttaa leveää tutkaa helposti.

Tavanomaisiin nopeusmittareihin verrattuna Labradar on käyttömukavuudeltaan ja myös mittaustarkkuudeltaan aivan omaa luokkaansa, siitä ei pääse mihinkään. Valitettavasti etevyys näkyy myös hinnassa. Jos tavanomaiset valokennomittarit maksavat uutena 130-150 euroa, Labradarin vajaan 700 euron hinta tuntuu kovalta.

Ihan satunnaiselle jälleenlatauksen harrastajalle laite on turhan tyyris. Ampumaseuran tai pienen lataaja-kaveriporukan yhteishankintana Labradar sen sijaan on mielekäs ostos. Vielä muutama vuosi sitten näin tarkat laitteet olivat visusti vain ammattilaisten herkkua - onneksi nyt huippuelektroniikka on tullut tavallisempienkin käyttäjien ulottuville.


Labradar luodinnopeusmittari

Mittausalue: 20m/s – 1190 m/s
Muistikortti: SD
Virtalähde: 6 kpl AA-paristoja, USB-portti ulkopuolista akkua varten
Paino: 952 g, ilman paristoja
Mitat: 29x26x6 cm
Hinta: noin 690 euroa ostopaikasta riippuen

Lisää kommentti

Rekisteröidy Eräverkkoon pystyäksesi osallistumaan keskusteluihin. Rekisteröityminen on ilmaista.

Rekisteröidy »

Avainsanat

Suosituimmat

Arkisto

Tilaa blogit sähköpostiisi

Saat viikottaisen koosteen julkaistuista blogikirjoituksista suoraan sähköpostiisi.