Oletko nähnyt venäläisen sotilashirven? Kerro havainnoistasi meille, äkkiä!

Iltalehti kertoo, että venäläiset taisteluhirvet herättivät Talvisodan jälkeen kauhua suomalaisissa metsästäjissä. Oletko Sinä törmännyt sotilaskoulutettuihin venäläiseläimiin? Kerro havaintosi meillekin, sillä kyseessä olisi melkoinen ihme.
 

Tiesitkö sinä, että Neuvostoliitto kesytti ja koulutti 1930-luvulla ainakin 1500 hirveä sotilaskäyttöön - ja nämä auttoivat Puna-armeijaa selviämään Talvisodan vaikeasta alusta?

Ei hätää, en minäkään tiennyt, mutta onneksi tämän kaiken kertoi meille Iltalehti 13.7.2017 julkaistussa jutussaan. Lehti on haastatellut Venäjän Karjalassa sijaitsevan Huuhanmäen sotahistoriallisen museon työntekijää Elvira Simashevaa, ja häneltä saamme kuulla suomalaisten metsästäjien kannalta vielä isomman uutisen.

Sotahirvikokeilu päättyi lehden mukaan tuloksettomana, koska elikoista ei ollut taistelijoiksi, mutta jotain ne olivat oppineet. Hyväntahtoinen Stalin päästi koulutetut eläimet takaisin vapauteen (eikä niitä lahdattu esimerkiksi ruuaksi), ja veteraanihirvistä aiheutui suurta vaivaa suomalaisille.

"Eräiden lähteiden mukaan ensimmäisinä talvisodan jälkeisinä vuosina suomalaiset metsästäjät olivat aivan pelosta sekaisin, kun he metsästyskauden aikana törmäsivät oudosti käyttäytyviin hirviin. Hirvet eivät huomioineet aseiden laukauksia millään tavalla, vaan hyökkäsivät raivokkaasti metsästäjien kimppuun, kun ne kuulivat suomenkielistä puhetta", Simasheva sanoo Iltalehdelle.

Tarina kuulostaa sen verran kovalta, että pitihän nämä "eräät lähteet" etsiä. Tutkija Veli-Pekka Kivimäki löysikin vuonna 2010 ilmestyneen Pop.Mech.ru -lehden aprillipäivän artikkelin samasta aiheesta. Siinä kerrotaan, yllätys yllätys, neuvostoarmeijan kouluttamista hirvistä jotka vapauduttuaan herättivät kauhua suomalaismetsästäjissä. Suomea ymmärtävät tappelunhaluiset veteraanihirvet olivat siis nettipila, vieläpä hauska.

No, entäpä sitten Iltalehden uutisen perusväite, että Neuvostoliitto koulutti hirviä sotilastehtäviin - onko siihen uskomista?
Kyllä, ihan varmasti tätä on ainakin testattu. Huuhanmäen museossa on tästä jopa valokuvia ja nehän eivät valehtele.

Vanha Pohjolan tarujen ratsu

Hirvien valjastamista vetojuhdiksi ja ratsuiksi on kokeiltu Pohjolassa vuosisatojen ajan.
Ensimmäiset maininnat tästä ovat historioitsija Olaus Magnukselta vuodelta 1555. Hänen "Historia om de Nordiska Folken" -teoksessaan kerrotaan vaihtoehtoisia faktoja siitä, miten Ruotsin ja Norjan alueella asustelleiden heimolaisten pelätyt hirviratsut pystyivät laukkaamaan yhtäjaksoisesti 300 kilometrin matkoja ilman ruokailupausseja. Muun muassa tarunomaisilla rosvopäälliköillä oli henkilökohtaisina ajokkeinaan valtavia sarvipäähirviä.

Teoksen mukaan kuningas Kustaa Vaasa suivaantui nopeilla hirvillä liikkuneisiin maantierosvoihin niin paljon, että kielsi hirviratsastuksen kokonaan. Toisten lähteiden mukaan kielto olisi tullut Kaarle IX -kuninkaan aikoihin - mutta mitään kirjallisia todisteita sekä hirvikonnista että ratsastamiskiellosta ei ole jäänyt.

Myöhemmät Ruotsin kuninkaat suunnittelivat hirvien kesyttämistä all-terrain-vechile -tasoisiksi ratsuiksi joko ratsuväen käyttöön tai postinkuljetuksiin valtakunnan vaikeakulkuisille korpimaille. Näistä yrityksistä on kertonut hivenen luotettavampi moderni historioitsija Peter Englund.

Kaikki hankkeet ovat kuitenkin päättyneet yhtä kehnosti, ja syynä on hirven luonne sekä osin fysiikkakin. Yksinäisen, varsinkin emotta jääneen hirvenvasan pystyy kesyttämään. Sille pystyy opettamaan joitain tehtäviä, ratsastajankin kantamista. Kasvattajaansa kiintynyt hirvenvasa tottelee tätä "emoaan" mielellään - tiettyyn rajaan asti.

Pohjimmiltaan hirvi on herkkäsieluinen pienryhmäeläin, eikä se kykene ottamaan nöyrästi vastaan käskyjä tai puuduttavaa työkomentelua.

Hevosen ja aasin kaltaiset laumaeläimet tottuvat paremmin työkäyttöön, jopa nauttivat hierarkisen laumanjohtajan pomotuksesta.
Ainakin Ruotsissa ja Norjassa kruunun hommiin kesytetyt hirvet stressaantuivat nopeasti. Ne eivät suostuneet ravaamaan sinne minne ohjastaja käski, ja lopulta ilmeisesti menettivät ruokahalunsa ja nääntyivät hengiltä.

Tämän takia Stalinin hirvikokeiluista tuli hyviä tuloksia

Huuhanmäen museon hirvitarinat noudattavat neuvostoliittolaisen historiankirjoituksen perinteitä.

Aikalaislähteiden mukaan neuvostoeläinten käyttö sotilastehtäviin oli aina hyödyllinen kokeilu, vaikka eläimistä ei olisi saatukaan taistelijoita.
Useimmat muutkin Stalinin aikaiset sotilaskokeilut menestyivät, ainakin jos kokeilijat itse saivat kirjoittaa raporttinsa tekemisistään. Isä Aurinkoiselle kun ei kannattanut lähettää "ei me onnistuttu" -tyylisiä yhteenvetoja.

Eläinsotilaita ja sotilaseläimiä valokuvattiin ahkerasti propagandatarkoituksia varten. Kuvien levittämisellä haluttiin luoda muun muassa saksalaisille pelkoa siitä, että jokainen metsässä vastaan tuleva eläin saattoi olla vaarallinen taisteluväline. Samanlaista pelotetta tehtiin muun muassa pommikoirista. Muutama urhea laika opetettiin viemään räjähteitä natsitankkien alle, ja kohta propagandassa puhuttiin jo sadoista tai mieluummin tuhansista pst-koulutetuista kansanpaimenkoirista.

Samaahan suurvallat ovat tehneet näihin päiviin asti. Mediaan vuodetaan usein tietoja siitä, miten hylkeitä ja delfiinejä valjastetaan räjäyttelemään laivoja, tai haukkoja opetetaan pyydystämään kuvauskoptereita. Onnistumisten määrästä ei tietenkään kerrota mitään.

Oletko nähnyt sotilasvillieläimen - kerro meille havainnoistasi!

Iltalehden jutun innoittamana kävin huvikseni läpi arkistoissamme Metsästys ja Kalastus -lehden vanhoja numeroita ja selasin muutaman Eränkävijä-novellikokoelmankin. Niissähän on jo 106 vuoden ajan kerrottu mitä kummallisimmista kohtaamisista, joita suomalaismetsästäjille on harrastuksessaan sattunut. Jostain syystä arkistostamme ei löydy yhtään mainintaa sotilaskäyttöön opetetuista hirvistä.

Tämähän ei TIETENKÄÄN tarkoita, etteivätkö sellaiset voisi olla mahdollisia. Sovellankin nyt nykymediasta tuttua metodia eli joukkoistan tiedonhankintaa teille, hyvät lukijat.

Onko Sinulla kokemuksia Suomessa liikuskelleista, Neuvostoliiton tai Venäjän opettamista sotilaseläimistä? Kerro ne meille tämän jutun kommenttiosiossa!

Keräämme mielellämme tietoa niin punatähtisistä sotilaskarhuista, -supikoirista, -villisioista, -harmaahylkeistä kuin -hirvistäkin. Taltioimme kaikki ja julkaisemme kokemuksenne myöhemmin 18-osaisena juttusarjana ja vähintään viitenä tietokirjana - ja odotamme miten innoissaan iltapäivälehdet tulevat siteeraamaan niitä.