Villikissaa kutittelemassa: 8,2x53R uusilla sisuksilla

Okei, myönnetään, pula-ajan ja köyhyyden peruina Suomessa metsästettiin vuosikausia kehnoilla välineillä. Aseetkin ovat olleet sotaa nähneitä sohloja. Monilla on ammuttu ensiosumasta hajoavia heikkorakenteisia luoteja, joita ei pitäisi käyttää minkäänlaisen suurriistan kaatamiseen. Mutta, kuten aina teknologiassa, poikkeuksiakin on.

Jotkut venäläisestä sotilaspatruunasta 7,62x54R johdetut suomalaiset pula-ajan siviiliversiot ovat nykymittapuunkin mukaan ihan toimivia "villikissa-" tai tehdascustom-patruunoita. Esimerkiksi 8,2x53R ja 9,3x53R ovat täysin käyttökelpoisia - edellyttäen että patruunat on ladattu nykyaikaisilla luodeilla ja ruudilla, ase on kunnossa eikä käyttäjä yritä tavoitella peuraa tai hirveä älyttömien ampumaetäisyyksien päästä.

Kasimillisen etuna on, että kaupoista yhä saatava Sakon Hammerhead-luotinen tehdaspatruuna on riittävän hyvä kaataja esimerkiksi peuralle. Kotilataamista ei siten välttämättä tarvita.

Kehnompi tilanne on 9,3x53R :llä. Siihen on saanut vain yhtä tehdaspatruunaa, joka on tulpitettu perinteisellä ja yksinkertaisella lyijykärkiluodilla. Sen rakenne tuppaa ainakin omien sivullishavaintojeni mukaan menemään päreiksi luuosumissa. Kyllähän silläkin saaliseläin kuolee, muttei niin siististi kuin uudenaikaisilla patruunoilla. Mutta tällaisiahan useimmat riistaluodit vielä muutama vuosikymmen sitten olivat, ennen kuin luotitekniikka kehittyi.

Molempien kotimaisten patruunavanhusten luonne muuttuu huomattavasti, kun niihin kokeilee moderneja komponentteja. 8,2-millisessä (tuumamerkinnöillä .323) muun muassa Norman, Woodleighin ja RWS:n 12,7- ja 13 -grammaiset ovat kuulemma tehokkaita saaliinkaatajia. Hyväkuntoiseen aseeseen varovaisesti ladattuna lentoradastakin saa kutiteltua vähemmän kaaripyssymäisen kuin tehdaslatingeilla.

Myös 9,3-millisten luotien tarjonta on hyvää, kiitos 9,3x62-kaliiberin suosion. Kotilataaja saa esimerkiksi Norman Oryxillä 9,3x53R:stä perusvarman puskapyssyn.

Mitään jätti-magnumtehoja näistä patruunoista ei ole järkevä ottaa irti, eikä se ole tarpeellistakaan. Käytännön kaatotehoa riittää pienemmilläkin lähtönopeuksilla. Lisäksi tämän kaliiperin aseiden yleinen kunto on aina arvoitus. Useimmat näitä käyttävät aseet kun ovat vanhoista 1891-mallisista Mosin-Nagant-sotilaskivääreistä sivilisoituja torrakoita.

Muitakin tosin löytyy. Laippakantaisena kumpikin patruuna sopii mainiosti esimerkiksi taittuvaan aseeseen, vaikkapa Valmetin kaksoisluodikkoon. Muun muassa Leijona-haulikosta tehtyjä 8,2x53R -tuplakiväärejä näkyy yhä silloin tällöin myynnissä. Osa on aseseppien valmisteita 1960-70-luvuilta, muutama harva on aitoja Valmet Leijona M60-hirvikivääreitä.

Todennäköisesti kokeilen 8,2-millistä Leijona-tuplaa jossain syksyn sorkkaeläinjahdeissa, ja testailen pitävätkö Woodyn ja RWS:n saamat kehut paikkaansa. Ainakin ratatarkkuudeltaan kumpikin luoti on ollut iloinen yllätys. Lisää tekstiä aiheesta on siis luvassa kauden alettua....