Simputetaanko teidän seurassanne aloittelijoita?

Koejäsen tai vasta-alkaja on jahtiseurassa helppo kohde jäynille ja ikäville nakkitehtäville - mutta ne ovat typeriä tapoja joista on jo aika päästää irti.

Rookie, noobie, kisälli, alokas, aloittelija - mopotuksen perinteet ovat Suomessa yllättävän sitkeässä. Välillä kuulee melkoisia tarinoita siitä, mitä jäyniä kantajengi on keksinyt aloittelijan nolaamiseksi tai hänen "kanttinsa mittaamiseksi". Niin työpaikoilla kuin harrasteissakin.

Metsästysporukat eivät tee tässä poikkeusta. Vielä on muutamia seuroja, joissa aloittelijaa uunotetaan perinteiden nimissä, koska niin on aiemminkin tehty. Paskanakki iskee tai vanhemmat jäsenet antavat palveluttaa itseään milloin mitenkin, koska heillekin oli tehty samaa 10, 20 tai 30 vuotta sitten.

Tällä en tarkoita normaaleja, tulokkaalta vaadittavia kelpoisuusnäyttöjä. Monissa metsästysseuroissa koejäseneksi pyrkivä tai sellaiseksi päässyt joutuu tekemään paljon ylimääräisiä hommia, ennen kuin varsinainen pysyvä jäsenyys irtoaa. Useimmiten nämä tehtävät ja "pakkotalkoot" ovat erittäin hyvä asia. On täysin kohtuullista pyytää uutta jäsentä näyttämään, että hän on tosissaan tulossa harrastukseen mukaan.

Näillä talkootehtävillä on myös tärkeä opetuksellinen puolensa. Kun uusi jäsentarjokas osallistuu riistalaskentoihin, ruokintapelto- tai pienpetoahertamiseen, seuralaiset voivat vähän katsoa hänen peräänsä ja mittailla harrastusmotivaatiota ja yhteisten asioiden hoitamiskykyä.

Yksi, välillä kysymyksiä herättänyt tapa on määrätä aloittelija ensin moneksi syksyksi ajoporukkaan, ennen kun hän pääsee passiketjuun. Yksi tai kaksi syksyä aseettomana ajajana voi olla ihan perusteltua, mutta on kohteliasta kertoa tulokkaalle selvästi minä vuonna tämä pakkoaseettomuus päättyy. Alokastehtävissä ei saa roikottaa tarpeettomasti tai mielivaltaisesti vuosikausia. 

Kaikki seuratoimintaan tai metsästystaitoihin liittymättömät riitit ja rituaalit ovat sen sijaan lähes aina täysin turhia. Eräässä seurassa tulokkaan piti juoda peijaisissa alokasmalja jotain yököttävän pahanmakuista litkua. Toisessa taas vasta-alkaja joutui maistamaan kaadetun elikon sisälmyksiä. Jossain seurassa on muita tapoja, peijaisvelvollisuuksista ja ryyppykuskina toimimisesta alkaen. 
Nämä eivät opeta ketään paremmaksi metsästäjäksi, ja ne yleensä vain lisäävät turhaa ketutusta.

Ei siis ihme, että järkevät seurat ja yhteisöt ovatkin jo luopuneet näistä ajat sitten. Uusi tulokas otetaan vastaan tervetulleena, ja hänet halutaan saada aidosti tasavertaisena jäsenenä mukaan toimintaan heti kättelyssä.

Olin aikoinaan rauhanturvaajana, ja vanhemmat faitterit kertoivat meille nuoremmille mielellään millaisia tulokasrituaaleja "hiutaleilla" eli vastikään saapuneilla oli heidän aloitusaikoinaan ollut. Näihin liittyi usein rankkaa marssittamista, outoja "hassuja" vaatteita ja juomia, kasteriittejä, tyypillistä mopotusta siis. Nämä kiellettiinkin sitten joskus 1990-2000-luvun taitteessa.
Kantahenkilökuntakin oli huomannut, ettei näistä pelleilyistä ollut yhteishengelle merkittävää hyötyä, pikemminkin haittaa. Kun rituaaleista luovuttiin, kaikkia kohdeltiin alusta alkaen aikuisina. Tämä oli henkisesti iso askel ammattimaisempaan suuntaan, ja kaikki voivat paremmin keskittyä varsinaiseen työhönsä.

Nolaaminen pelkän huvin tai pitkään jatkuneen perinteen vuoksi ei ole kenellekään tarpeen edes harrastustouhuissa.
Hölmöt perinteet voi aivan hyvin jo katkaista.