Ekat noutajakokeet - Elämä on omien virheiden korjailua

Noutajamies toi mukanaan elämääni kaksi käyttölinjaista labradorinnoutajaa Ginin ja Maxin. Laumani on kasvanut siis neljään metsästyskaveriin. Tämän vuoden olen opetellut ymmärtämään noutajan sielunelämää ja sopeuttanut maastonakkilaumaani noutajiin. Koirat tulevat jo hyvin toimeen keskenään, aivan kuten ihmisetkin.

Elämänmuutos oli kuin taivaanlahja joka tuli oikeaan saumaan. Kun yksi osa elämästä laahaa niin toinen kukoistaa.

Olen saanut yksivuotiaan käyttölinjaisen labradorinnoutajan, Ginin, ohjattavaksi. Molemmat ollaan samanlaisia pikakiitäjiä ja iloisia veijareita. Meillä synkkasi siis heti. Meistä molemmista tulee väkisin sellainen vaikutelma että ”Onko kaikki kotona!”. Välillä on, välillä ei… Tarvitaan molemmat paljon ymmärrystä kanssaeläjiltä ja liikkeemme ovat isoja ja näyttäviä. Vauhtia on molemmissa liikaakin, suorastaan räjähdysmäistä työskentelyä.

Aloin opetella heti perusnoutajajuttuja aika tiiviillä tahdilla. Korjasin ensimmäisenä käytettävät sanat ja äänenvoimakkuuden. Tajusin pian, että tottelevaisuus on samaa luokkaa kuin minun elämäni koiralla rotikkanarttu Ellulla. Rest in peace Rottwood Erle - I will always love you. Huomasin myös, että koirankäsittelytaidot eivät ole ruostuneet mäyräkoirien aikakaudella. Kun luottamus ja kunnioitus löytyivät Ginin ja minun välillä niin homma alkoi toimia. Toki Ginderi on vasta yksi vee, niin kaikkea sattuu ja tapahtuu… Se on inhimillistä. Sanon itsestäni aina samaa…Olen 35, joten pään seinään lyöminen kerta toisensa jälkeen on inhimillistä. Noutajien läsnäolo on rauhoittanut mieleni ja huomaan käytöksessäni pinttyneitä ja kuluneita virheitä, joita nyt korjailen.

Käytiin Ginin kanssa elämämme ensimmäisissä yhteisissä kokeissa, Pirkan dameissa. Saatiin mielestäni hyvät pisteet kaikesta säätämisestä huolimatta. Kokemus oli äärimmäisen mukava. Tuomareista jäi hyvä fiilis ja tunnelma oli tapahtumassa leppoinen. Ihan eri meininkiä kuin mäyräkoirien ajokokeissa! Kokeet ovat toki eri luontoisia, aivan kuten koiranomistajatkin. Mäyräkoirien ja käyttölinjaisten labradorinnoutajien sekakäyttäjät ovat kai hiukan jakomielitautisia…katson tässä itseäni peilistä samalla.

Minua jännitti kisapaikalla niin paljon, että unohdin hengittää suorituksissa. Molemmat tuomarit huomasivat asian ja siitä mainitsivatkin. Olin molemmissa tehtävissä lähellä pyörtymistä ja toiselle rastille lähes konttasin, kun jalkani eivät taasen kantaneet. Tein hakuruudussa virheitä. Liian nopeaa lähettämistä ja kehoni eleet olivat hukassa koska olin kuin jäykkäpaska koko suorituksen ajan. Hyvin Gini löysi kolme damia jäykistelystäni huolimatta. Sokkohakua treenattiin kerran ennen koetta, joten oltiin molemmat ”vähän” hukassa.

Merkkaukset menivät hyvin. Mutta linjoissa omat virheeni pilasivat melkein koiran suorituksen, onneksi Gini on fiksu kaveri. Tuomari antoi hyvän vinkin lähetystilanteeseen, jossa mokasin silloin ja mokaan jatkuvasti. En ole tajunnut tekeväni virhettä, joten en ole siihen voinut puuttua. Käteni liike harhautti Giniä ja pyyntöni ei ollut selkeä. Nyt treenataan sitten käteni asento kuntoon ja haetaan lisää varmuutta omaan olemukseen. Seuraavat kokeet on jo kiikarissa. Olen koukussa.

Apua, minusta on tullut noutajanainen! Ja Apua, se on tosi mukavaa!

Seuraa meitä Instagramissa! Ginillä on oma hastag #ginderi