Vegaanit tappelee siitä, että kuka täällä kehtaa syödä hedelmälihaa

Kapeakatseisuus on asiassa kuin asiassa ahdistava piirre. Pohdin asiaa viikonloppuna monesta syystä en pelkästään metsästykseen liittyen, vaan ihan työelämään viitaten. Viime perjantaina Radio Aalto haastatteli minua metsästyksestä ja siihen liittyvistä asenteista. Haastattelu tulee tänään ulos ja löytyy hetken Suplasta sekä Internetin ihmeellisestä maailmasta.

Harrastan nyt kirjoituksen verran blogipsykologiaa haastattelun innoittamana. Miksi ihmiset eivät osaa punnita asioita avarakatseisesti ja perustaa mielipiteitään pohdittuaan asioita ensin monelta eri kantilta? Itsekin sorrun välillä omien mieltymysten vietäväksi. Haloo Helsingin Elli laulaa uudessa Hulluuden Highway -biisissä, että ”Vegaanit tappelee siitä, että kuka täällä kehtaa syödä hedelmälihaa”. Jos kaikkia kumartaa niin tässä maailmassa ei saisi tehdä mitään. Jos joku harrastaa metsästystä tai toinen kieltäytyy lihansyömisestä niin se on tuskin sinulta pois, vai mitä. Eri mieltä saa olla ja pitää olla, varsinkin jos osaa perustella oman näkemyksen ja osaa perustaa näkemyksensä johonkin faktaan. Jokaisen näkemystä tulisi siis myös kunnioittaa, vaikkei sitä aina ymmärtäisikään.

Juttuja tehdessä yön yli nukkuminen usein helpottaa itselläni suurinta tuskaa ja omaa kapeakatseisuutta asioiden käsittelyssä, joskus asioiden pureskeluun menee jopa viikko, toisinaan vuosi. Nykyaikana nopea reagointi ja päätösten tekeminen aiheuttavat ylilyöntejä ja ihmiset voivat huonosti. Kaiken on tapahduttava nyt heti ja jos ei tapahdu olet ulkona kuin lumiukko.

Kiusaaminen ja erityisesti sosiaalisessa mediassa haukkuminen nykykulttuurissa joka päiväisiä asioita. Mistä se kertoo? Kai ihmisten huonovointisuudesta. Nopea reagointi on notkeutta ja hyvä asia mutta toisaalta nopea reagointi on tuhoisaa. Jos ihmiset voivat huonosti, niin ympäristökin voi, sillä päätökset ympäristön hyvinvoinnista on ihmisten käsissä.

Metsästystilanteessa reagointi ja päätöksen tekeminen tapahtuvat nopeasti. Esimerkiksi tilanteessa jossa koira nostaa linnut lentoon. Teet lajitunnistuksen ja valitset saaliin sekunneissa. Valikointi ja tilanne on kuitenkin käyty monta kertaa läpi ajatuksissa ja näin ollen päätös on helppo tehdä. Tiedämme mitä olemme metsästämässä. Olemme seuranneet riistan liikkeitä pidempään tai kuulleet faktaa vierasjahdin aluksi alueen riistakannasta. Myös ampumatta jättäminen on päätös siinä missä riistalaukauskin, oli se sitten onnistunut tai ei. Tässä nopea reagointi on luonnollinen käyttäytyminen.

Metsästykseen liittyy paljon näkökulmia niin metsästyksen sisällä kuin sen ulkopuolella. Mikä metsästyksessä on oikein ja mikä väärin? Kuka siitä näkökulmasta saa päättää ja kuka puhua? Mitä asioita arvostat? Missä sinun moraali ja eettisyys? Mitä ne tarkoittavat kenellekin. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen mutta kysymys kai kuuluukin: Arvostatko toista ihmistä ja hänen mielipidettään tai näkemyksiään? Ympyrä sulkeutuu, molempien tulisi antaa ymmärrystä. Jos ajatukset eroavat niin mistä löytyy punainen lanka joka kulkisi molempien näkemysten sisällä? Mielessä pyörii liuta kysymyksiä joihin ei ehkä ole yhtä ja oikeaa vastausta.

Henkilökemiat ovat tärkeitä niin henkilökohtaisessa elämässä kuin töissäkin. Jos henkilökemiat ei kohtaa niin ristiriita on saanut kasvualustan. Aina kun on kaksi tai useampi ihminen koolla, niin ristiriitojen mahdollisuus on lähes vakio. Vaikka antaisi asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos niin mieleen jää kokemus joka vaikuttaa tulevaisuudessa omiin näkökulmiin tai jopa käyttäytymiseen.

Kaikkien ei tarvitse metsästää mutta ymmärrystä toivon puolin ja toisin.