Kolmas kerta toden sanoo

Kolmas kerta toden sanoo. Uskon siihen ja olen aina uskonut niin hyvässä kuin pahassa. Noutajien WT-koe haaveethan romutin tälle vuodelle mutta olen ollut jokseenkin varma Ginin taidoista alokasluokassa ja halusin kokeilla vielä kerran. Omista taidoista en ole niinkään varma koska omaa vointiani kun en voi ennustaa.

Syy miksi lähdin Laukaan kokeeseen oli tuomarit. Olin kuullut Misosta pelkkää hyvää ja minua kiinnosti millaisia  tehtäviä hän tekee. Hänen tuomaroinnit Suomessa ovat vähäisiä ja mielenkiinnolla odotin miten ulkomailla arvostettu tuomari näkee Ginin noudot. Toiseksi koiran kanssa tekeminen antaa voimia ja saa ajatukset hetkeksi pois käsiteltävistä asioista.
Saatiin kokeessa noottia vauhdista. Gini on vauhdikas, voimakas ja intoa täynnä. Palautukset täysillä. Into ja iloisuus näkyi odottamattomana hyppimisenä ennen kytkemistä joka merkitsee tuomareille huonoa passikäyttäytymistä. Palautusta täytyy siistiä ja rauhoittaa. Työtä sen kanssa on tehty mutta eipä se paljoa näy juuri missään. Tää on varmasti yksi niistä ajan kanssa paranevista oireyhtymistä mutta toisaalta palautusvauhtia en halua latistaa.

Yritän löytää sopivaa tahtia treenaamiseen huomioiden Ginin kyky oppia ja oma jaksaminen. Edellisen viikon oli treenaamatta, vain yksi vesiohjausilta. Olin itse huonossa kunnossa koko viikon joten parin päivän koiran ignooraus oli helppo toteuttaa. Läheisyysriippuvainen Gini oli ihan rikki. Tekemättömyys ja ignooraus oli kuitenkin parempi kuin väsytys ja viikonmittainen työleiri. Gini oli näin entistä tehokkaampi ja tykkäsin koiran palavasta työinnosta. Pieni hyppiminen ei minua haitannut koska tiedän että se ei sitä metsällä tee, eikä ole tehnyt muutenkaan töissä. Hetkellinen mielenhäiriö, ehkä.

Koe oli markkeerauspainotteinen. Tykkäsin kaikista tehtävistä. Vesirastilla tajusin heti että palautusmatka on liian pitkä sillä palautukset on treeneissä tapahtunut rannalla. Siitä itselleni iso miinus. Rastilla Gini kompuroi palautuksessa, ravisteli loppuvaiheessa ja dami lipsahti pois suusta vauhdissa. Luulin että meidät hylättiin vaikka Miso näki tilanteen koiran parhaaksi ja sanoi että pisteitä lähtee pois aika paljon. 

No mutta palkintojen jaossa luokassamme oli kaksi pisteille päässyttä. Siinä vaiheessa luulin että me nollattiin sitten kuitenkin. Kun nimemme sanottiin voittajana. Itkin hämmästyksestä ja onnesta kuin vesiputous. Ginillä on näin ollen ALO1 75 pisteellä.

Tavoitteemme tälle vuodelle on täytetty. Ensi vuonna AVO-luokkaan. Nyt vain AVO tason treeniä ja ehkä vähän takapakkiakin joissakin asioissa. Syksyllä metsälle.

Masennuksen takia en pystynyt olemaan onnellinen voitosta. Vähättelin sitä ja pisteitä. Kumpa osaisin kertoa miten paljon tämä sairaus vaikuttaa ja vaikeuttaa elämää. Koiran kanssa tekeminen auttaa todella paljon. Gini reagoi minun kaikkiin olotiloihin ja lohduttaa, rahoittaa paniikkikohtauksia ja iloitsee jokaisesta hymystäni. Gini on minun oma avustajakoira arjessa. Aina vierellä ja aina mukana.