Nainen metsästysautoa ostamassa, Osa1

Autokauppa. Inhokkiaihe minulle mutta pakko ottaa härkää sarvista ja hipsutella epämukavuusalueelle. Tarvitsen tässä teidän apua! Ja paljon! Siitä ohjeet lopussa. Tieni ydinjätteeksi nimetyn auton kanssa on päättymässä. Uskollinen maantiekiitäjä. Ilman autoa metsälle meneminen on jokseenkin monimutkaista ja mahdotontakin. Tietysti jos metsämaat sattuvat olemaan takapihalla, niin voit elää huoletta ilman tätäkin tuskaa. Parhaillaan mietin, laitanko kaupoille minihameen ja korkkarit vai camokuteet ja kumpparit. Päätin testata molempia, katsotaan kumpi tuottaa tulosta paremmin.

Autot ovat kiinnostavia ja ihastelen hienoja autoja. Käyn autotapahtumissa mielelläni ja rakastan moottoriurheilua. Uudet autot tuoksuvat hyvälle mutta autokauppaan meneminen naisena on yksinkertaisesti KAMALAA! Toinen paikka on huoltamot. Mies, oletko kokeillut? Et, joten et voi tietää. Olen ollut aikoinaan töissä autokaupassa eikä ajatusmaailma siitä ainakaan parantunut.

Mikäs siinä, jos naisena ymmärrät tyyppiviat ja tykkäät rämpätä nappeja ja väännellä vipuja, potkia renkaita niin ja kuunnella autokauppiaiden ”Ei tässä mitään vikaa ole” ulkoa opeteltuja myyntimaneereita ja tuskin mies asiakkaalle sanotaan, että ”Käytkö sinä Stockalla ostamassa maitoa vai Alepassa? Katsos siksi meillä autoissa korkeammat hinnat vaikka auto on naapurissa tavallaan sama ja sen saa sieltä halvemmalla”…Tuo meni vähän ohi mutta taisin naurahtaa siihen hämilläni että ”Ymmärrän”.

Autoshoppailussa on eroja. Myyjissä on iso ero ja siinä ostatko uuden vai käytetyn kärryn. Ostajissa on myös iso ero. Autokaupassa voi taaloja lyödä tiskiin niin paljon kuin vain löytyy ja vielä se viimeinen pennonen pois kuljeksimasta lapsen säästöpossusta.

Koeajo. ”Emme anna autoja koeajoon ilman että myyjä istuu vieressä”. Näin tuumasi Volkswagenin maahantuonnista eräs tuttu mies kun kysyin yhteistyötä juttua varten. Uskon että jos olisin ollut miesbloggaaja eli "Metsängiggolo" niin vastaus olis ollut toinen. Tervetuloa myyjä mukaan parin päivän metsästyreissulle.

Vaikea on todeta mahtuuko tavarat autoon ja pääseekö, sillä metsäautotietä kuinka pitkälle jos ei pääse kokeilemaan todellisessa tilanteessa mihin auto pystyy. Täytyy turvautua siis mielikuvaharjoituksiin. Lueskelin aikani kuluksi miestoimittajien tekemiä ”testiajoja” metsästykseen soveltuvista autoista. Aika yksipuolista merkkien suhteen ja tekstit mairittelevia, niin ja autot koeajossa ilman myyjää.

Olen tässä tovin tuumaillut millainen auto minulle sopisi ja miksi joku taas ei ollenkaan. Poistin ensimmäisenä listalta kaikki kaksipaikkaiset urheiluautot eli Caddyt ja siirryin suoraan kolmipaikkaiseen todelliseen urheiluautoon eli pakettiautoon. #pakuböönat on jo olemassa, nyt vain täytyisi se paku löytää.

Autokaupassa on aina kaupasta riippumatta tietynlainen autokauppatunnelma - Ei millään hyvällä! Sama tunnelma leijuu nettikaupassa. Kun menen autokauppaan. Huomaan kuinka sivusilmällä myyjät seuraavat mutta saan kierrellä rauhassa. Nainen potkimassa renkaita…ei mitään kontaktia. Ensimmäinen kontakti kolmannessa liikkeessä. ”Jaahas, mitäs rouvalle saisi olla…siitä hyvä kauppakassi” ja päälle heko heko…olipas hyvä vitsi tyyppinen ilme. Pilalle meni. Kerron olevani neiti ja kysyn jotain hihnanvaihdosta. Häivyn liikkeestä.

Etsin autoa metsästykseen ja sellaista, jossa koirilla olisi ensisijaisesti hyvä olla ja tietysti että sillä on turvallista ja hyvä ajaa. Tarvitsen auton, jolla saan roudattua kaiken tarpeellisen ympäri Suomea betoniviidakosta kalakukkojen valtakuntaan ja takaisin. Neljä koiraa, lapsi, jousilaatikko, haulikko, mekot, camot ja korkkarit ym. Ai niin ja mies, jonka sain labramoottorien kylkiäisenä.

Kriteerejä täyttäviä autoja ei ole kovinkaan montaa. Vaihtoautoissa nettiautokauppojen selaaminen on täyttä tuskaa! Joka ilta ei viitsi kaljaakaan ottaa, vaikka yksi helpottaakin selailua…Munat heiluu tuolin reunalla kohti lakattuja varpaankynsiä. Miksi ajatusmaailmani on edelleen näin lokeroituva.

Menen katsomaan netistä Kamux -nimisen autofirman sivuilta mielenkiintoista yksilöä ja kun saavun lopulta liikkeeseen, niin todellisuudessa auton yksi kylki on lähes sisässä, vaikka kuvassa auton pellit ovat priimaa kamaa, eikä puhelimessakaan myyjänkloppi osannut kertoa autosta mitään vaikka se näytti olevan hänen työpisteensä lähellä. ”Tämän ikäisissä autoissa kaikissa on kylki rutussa mutta katsopas kun tässä on juuri vaihdettu etulasi”. Häivyn paikalta.

Sitten tuli se päivä, kun löytyi vihdoin minulle täydellinen auto Nettiauton kautta. Auto sijaitsi Autoliike Rinta-Joupissa Jyväskylässä. Soiteltiin hauskan myyjän kanssa. Kunnon huulen heiluttaja, kovanluokan autokauppias. Vähän piti muistutella, jotta tarjous tuli perille mutta tulihan se sieltä sitten iltapäivällä. Huvittavinta oli se että hän lupasi tarjouksen heti aivan kuin istuisin hänen kanssaan liikkeessä. Sain tarjouksen parin yhteydenoton jälkeen ja järjestelin rahoitusta sekä tein yöaikana tilaa kalenteriin lopullista katsomista ja noutoa varten. Tarjous on ymmärtääkseni iso osa kauppaa ja siinä on ihan aika merkitty kauan se on voimassa. Nähtävästi se on sama kuin paskapaperi, joka tuotoksen jälkeen heitetään paskan perään ja vedetään nupista, eikä sitä enää ole….tarjoushan on vähän niin kuin kihlaus on lupaus avioliitosta. Siinäkin voi jompikumpi jänistää mutta asiasta kerrotaan ennen karkaamista.

Seuraavana päivänä myyjä soitti minulle töihin ”Se auto mitä olit ostamassa… se on nyt myyty.” Ne möi siis minulle eilen tarjoaman auton välistä. Raivo, joka sillä hetkellä nousi selkäpiirtä pitkin on ja pysyy edelleen. Kyselin hiukan ympäriltäni, että miten tämä on mahdollista? Toiminta on kuulemma peruskäytäntö ja autokauppiaiden kusipäisyys on yleisesti lisääntynyt nettikaupan myötä. Naiselle oli helpompi ilmoittaa tuplabuukauksesta mitä tapahtuu jatkuvasti. Olin kuitenkin maksamassa autosta ilman tinkaamista vaikka auto olikin ylihinnoiteltu. Kyseinen myyjä vertasi työantajaansa Stockaan siis Autoliike Rinta-Jouppia.

Otin yhteyden toimitusjohtajaan. Ei tietenkään vastannut soittoon vaan tekstiviestiin. Hän maireasti lupasi selvittää asian huomenna. Nyt on jo ylihuominen.

Kyselin hiukan ystäviltä ja naiset eivät luota autokauppaan tai huoltamoihin. Osa ei edes ole koskaan käynyt autokaupassa. Sitten löytyy luottohuoltamoja, joissa joku tuttu on töissä. Se on väärin. Naisen kusettaminen autoon liittyvissä asioissa on miesten silkkaa typeryyttä. Seuraavassa osassa mennäänkin pintaa syvemmälle. Millaisia autoja metsästäjät käyttävät ja miksi. Tiedustelen myös mitä kuluttajansuoja vastaa autokauppojen vilunkipeliin ja mitä he tuumaavat kokemaani autokauppa Rinta-Joupista saamaani kohteluun.

Tarvitsen apuasi auton valinnassa ja ajatuksistasi voi hyvin hyötyä joku muukin kuin avuton neito. Vastaa muutamaan kysymykseen nimettömänä lomakkeen kautta tai niemellä Facebookissa tai Instagramissa. Tein muutaman 24h tarinan aiheeseen liittyen ja sain hyviä kommentteja. Aihe kiinnostaa varmasti monia joten anna äänesi kuulua. Pidemmät tarinat voit lähettää osoitteeseen riikkahu@gmail.com

Nimettömään kyselyyn pääset tästä: https://goo.gl/forms/7u72Sy7eHHygWAdp1