Metsästys ja eettisyys

Metsästyksen eettisyyteen liittyy kaikki se mitä metsästäjänä teen tai ajattelen elämässä. Se on erikoista että metsästyksestä puhuttaessa katseet ja sanavarasto kääntyy vain siihen onnistuneeseen riistalaukakseen. Metsästys on paljon muutakin kuin yksittäinen ja onnistunut pamaus, minkä seurauksena seuraavana talvena voi juuresten kylkeen kiepsauttaa uunissa tai pannulla terveellistä luonnossa villinä elänyttä riistanlihaa...villiruokaa eli villiä luomua. Ja kun luomua pidetään eettisempänä kuin tehotuotettua ruokaa niin onko tämä sitten villisti eettistä luomulihaa?

En tunne nykypäivän vege-elämää kovin hyvin. Kokeilin joskus kasvisruokavaliota hurjina sinkkuvuosinani ja kokeilunhaluisena 20-vuotiaana blondibeibenä mutta niin oli kovat himot lihaa kohden että en pystynyt ja pian oli makkara suussa ja verinen pihvi roikkui haarukassa matkalla ääntäkohden. Kasvisruokailijana tuohon aikaan oli vaikeaa. Mäkkäristä baarin jälkeen piti pyytää hamppari ilman pihviä. Maistakaa! Oikea makujen tykitys.

Nykyisin vegeravintoloita on minun mittakaavassa paljon. Himoitsen hyviä vegeohjeita, joissa ei käytetä perunaa eikä vehnätuotteita. Ne tuppaavat voimaan minut pahoin ja vatsa suorastaan räjähtää. Lihan lisukkeena maukkaat kasvissoosit parantavat riistanlihasta saatavaa makuelämystä joten vegekokit voisivat antaa hyviä vinkkejä meille metsästäjille. Varsinkin tällainen kausiruokailijaksi itseään kutsuva pian kyllästyy samaan juuresvuokaan. Helposti sitä urautuu myös keittiössä.

Wannabe-vegenä en myöskään kokenut että olisin ollut eettisempi ihminen. Nykyään haluaisin oppia ymmärtämään miten veget elää eettisesti, miksi heidän elämänsä on eetisempää. Olen muuten aina luullut että veget ei liho ja on täydellisiä ihmisiä...toisin on ja sitäkin ihmettelen koska minulle on opetettu että kasvis ei ole rasvis. Kerroin tämän siksi koska ennakkoluulot ja väärät kuvitelmat on niitä jotka ohjaa meidän ajatusmaailmaa..puolin ja toisin.

Eettisyyteen metsästyksessä liittyy mm. luonnon ja toisten ihmisten kunnioittamista, myös heidän, jotka omaavat toisenlaiset arvot. Nyt mietin ihmistä joka ei hyväksy metsästystä missään muodossa. Arvostan ihmisenä vaikka ajatusmaailmaa en ymmärtäisikään.

Metsästäjä kävelee elämänsä aikana metsissä riippuen aktiivisuudestaan satoja ja jopa tuhansia kilometrejä. Riistatilanteet on loppupelissä metsästykseen käytettyyn aikaan nähden vähäisiä. Jokaiselle metsästäjälle tulee vastaan viikonloppuja jolloin saalista ei reppuun jää vaikka tilanteita olisikin. Syystä tai toisesta. Minusta on eettistä ajattelua että saaliin eteen tehtään töitä ja nautitaan samalla kauniista maisemista. Samalla mieli virkistyy ja voidaan henkisesti hyvin.

Eettisyys on metsästäjälle myös omien taitojen kehittämistä luonnossa liikkujana, ampujana, riistankäsittelijänä ja ennen kaikkea luonnonhoitajana sekä suojelijana. Kohti parempaa minäähän tässä jokainen omassa elämässään pyrkii. Paljon on opittavaa ja ymmärrettävää. Maalaisjärki auttaa.

Ikuinen kysymys "Miten voit eettisesti tappaa eläimen ja mikä oikeus sinulla on päättää minkä eläimen ammut?".

Suunnittelemalla, valitsemalla ja tekemällä päätöksen riistalaukauksesta sekunneissa ja hyödyntämällä saadun riistan mahdollisimman tarkasti. Jätän ampumatta jos tilanteessa palaset eivät ole kohdallaan. Valikoiva metsästys siitä kai tässä yksinkertaisuudessaan on kysymys. Valmistaudu, valitse ja mene kotiin viemään perheelle ruokaa.

Juu ja kaikkea ei voi syödä, se on totta. Supikoira esimerkiksi joka on vieraslaji ja joka ei kuulu Suomen luontoon niin sitä ei voi syödä. On ekologisesti kestävää eli eettistä poistaa supikoiria luontoa tuhoamasta, jos ette tiedä miksi niin lukaiskaa oitis vieraslajisivustoa. Sieltä löytyy niin kasveja kuin eläimiäkin joiden poistaminen on luonnonsuojelutyötä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Nykyisin saa lukea lehdistä kuinka eettiseksi ihmiseksi itseään kutsuvat ruokkivat supikoiria ja ilves viedään eläinlääkäriin kun sillä on jalat poikki. Minulle on opetettu lapsesta saakka että villieläintä ei saa ottaa lemmikiksi ja haavoittuneen eläimen kärsimys tulisi lopettaa nopeasti oli kyseessä sitten eläin luonnossa tai kotona varsinkin jos vaivasta ei ole mahdollista selvitä. Tuo ajatus ei siis taida enää päteä? Kyseiselle ilvekselle löytyikin villieläinhoitola, jossa varmasti saa hyvää hoitoa mutta ei koskaan palaudu luontoon. Kumpi sitten on eettisempää?

Lopuksi. Eettisyyteen liittyy siis toiminnan ja ajatusten kestävyys. Kestävyyteen puolestaan liittyy sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys. Joihin liittyy paljon sivuhaaroja. Loputon suo. Ihminen voi kuitenkin tutkitusti hyvin luonnossa ja erityisesti metsässä. Kuitenkin kaupungit kasvavat ja luonnosta vieraannutaan eikä luontoon saisi enää koskea vaikka eettisen ajatteutavan mukaan ekologisuus on hyvä juttu, joka paranee käyttämällä uusiutuvia luonnonvaroja, kestävästi.