Suomen naismetsästäjät - Raise Your Glass!

Tähän alkuun on pakko korostaa, että kannatan henkilökohtaisesti sekametsästysseuroja, ihan jo tuohon aiempaan pariutumisaiheeseen viitaten mutta myös monesta muustakin syystä. Nyt kuitenkin keskityn aamukahvilla vain naisiin.

Naisten jahtiporukoille on tilausta ja tarvetta. Isolla ja tuntemattomalla akkaporukalla on itseasiassa välillä ihan hauska metsästää, kunhan kellään ei hirtä kiinni menkkapieruissa. En myöskään henkilökohtaisesti voi sietää nokkavia ämmiä, selkään puukottamista ja toisten mollaamista selän takana. Arvostan suoraa puhetta. Urpoilut on hyvä jättää metsästyksen ulkopuolelle niin miesten kuin naistenkin keskuudessa, mukava elämäntapa saastuu kävelevien mulkkujen takia …mutta hetkinen, eihän meissä ole tuollaisia piirteitä ja sitä paitsi meissä kaikissa on munaa, niin naisissa kuin miehissä.

Hassua että puhun asiasta, joka on minulle totaalisesti epämukavuusalueella - iso naisista koostuva porukka. Tosin nyt ei mikä tahansa kanalauma vaan aatelinen metsästävä naisporukka johon kuuluu yli 20 000 daamia, on mahtava porukka. En ole koskaan, nuorenakaan viihtynyt isoissa tyttöporukoissa vaan hengailin mieluiten parin hyvän ystävän kanssa, ehkä poikaporukassa ja hoidin hevosia tallilla. Meitä oli neljä tyttöä eikä meistä kukaan kiljunut tai kikattanut, me vain loimme paskaa, ratsastimme ja ajoimme hevosia. En vanhemmitenkaan ole kokenut suurta intohimoa naiselliselle massahysterialle. Nyt on ollut kuitenkin muutaman vuoden sellainen Raise Your Glass Babes -fiilis.

Voi negatiivisuus mutta miksi? Miksi negatiivisuus perii tämän maan ja miksi sanoa aina ei varsinkin silloin kun se ei ole oma idea. ”Ei Suomeen tarvita järjestäytynyttä naismetsästäjien liittoa, yhdistystä, ryhmää, sakkia, porukkaa, rinkiä saatikka naisille suunnattua viestintää metsästykseen liittyen”. Hardcore -naismetsästäjät eivät kuulemma kaipaa mitään yhdistymistä. No siis miehet ei niin tajuu. Hard corea jumppaavia naisia niin kuin miehiäkin on tiukoissa jumppatrikoissa kyykkäämässä kuntsikoilla paljon ja ne jos mitkä on soul sisters -meiningillä ja jos ne suuttuu niin voi vehje! Anteeksi nyt vain mutta Suomessa ei edelleen ole Hardcorea missään muualla kuin makuuhuoneen puolella ja valitettavan useassa suhteessa toiseen ei saa edes koskea, joten sekään ei toteudu. Hardcore sanana ei jotenkin sovi liitettäväksi metsästykseen, edelleen.

Miehet pelkäävät, että naiset pärjäävät paremmin, vaikka vastakkain asettelu on ihan miesten omassa päässä oleva asia. Miesten mopot keulii, sehän on selvä ja naiset katsoo sivusta - Wau sillä keulii. Miksi jonkun pitää aina olla parempi? Ja ketä se hyödyttää? Jokainen sopii johonkin ja joillekin jää sitten se munapäänrooli. Ette usko kuinka paljon osa miehistä odottaa, että esimerkiksi minä epäonnistun. Tiedättekö mitä? Jokainen ihminen epäonnistuu joskus ja se on inhimillistä ja toiseksi turhaan odotatte koska munailen joka päivä jollakin asteella varsinkin henkilökohtaisessa elämässä. Muistan ikuisesti erään vihaviestin vuosien takaa, jossa miespuolinen kommentoi mm. että ”Naisen euro on 80 senttiä. Ei sinulla ole oikeutta metsästää”. Näiden vuosien välissä on tapahtunut paljon. Maailma muuttuu ja muutos on osattava ottaa positiivisena asiana vastaan. Naisen euro on euro aivan kuten miehilläkin, jos ei ole niin se on varmaan, sitten se mulkkulisä joka miehille annetaan.

Voin paljastaa, että olen muutaman vuoden pyrkinyt ajamaan Suomen naismetsästäjien järjestäytymistä. Olen ehdottanut sellaista sateenvarjoa joka tasavertaisesti huolehtisi kaikille metsästyskortin suorittaneille naismetsästäjille kohdistettua markkinointia ja ihan perusviestintääkin ja johon maailmalta tulevat naismetsästäjien pyynnöt voidaan kohdistaa, mistä se sitten jakautuu ja saavuttaa ladyt, jotka haluavat sivistää itseään kansainvälisillä tuulahduksilla. Halooo norsunluutorni. Kohdennettu markkinointi… te elätte niin kaapissa siellä ja nyt ei ole kyse resurssista. Vähentäkää niitä edustusjahteja niin me tavismetsästäjät saadaan enemmän teidän huomiota.

”Et voi olla perustamassa Suomen naismetsästäjiä koska muut aktiiviset naismetsästäjät voivat loukkaantua saamastani tehtävästä”. Anteeksi nyt vain mutta naurattaa sen verran, etten saa henkeä. Minulle on ihan sama kuka sen toiminnan organisoi. Huomiona että olen vain hettänyt ideaa kehiin. En ole työsuhteessa Metsästäjäliittoon (En edes jäsen!) tai Riistakeskukseen, niin miksi minä organisoisin yhtään mitään, ainakaan ilmaiseksi. Minkä väristen silmälasien läpi miehet katsovat? Naiset osaavat kyllä pitää yhtä ja ajaa asioita yhdessä, kun määränpää ja tavoitteet ovat selkeät sekä toiminta organisoitua. Kysehän on vain ja ainoastaan positiivisesta yhteydestä, johon kaikilla aktiivisilla naismetsästäjillä olisi mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Mitä naisten yhteisellä äänellä saavutettaisiin, vaikka toiminta olisi minimiresursseilla järjestettyä? Esimerkiksi.

• Positiivista näkyvyyttä mediassa
• Uutta näkökulmaa pinttyneisiin asioihin
• Lisää yhteishenkeä naismetsästäjien keskuudessa mikä tarkoittaisi yhteisiä jahteja ja koulutuksia, tapahtumia (onhan niitä nytkin mutta kukaan ei niistä tiedä) - What ever!
• Lisäisi naisille kohdistettavan markkinoinnin mahdollisuuksia - Money Money for somebody…
• Poliittista vaikuttamista
• Eräkasvatuksen vahvistamista
• Ampumaratojen elämä piristyisi
• Jotta me naiset tiedettäisiin toisistamme

Meitä naismetsästäjiä on ehkä kokonaismetsästäjämäärään nähden vähän mutta loppupelissä meitä on paljon. Ympäri Suomen on muutama naisten metsästysseura ja seurueita myös. Facebookissakin vilisee vaikka mitä akkojen ryhmiä. Osa naisista kuuluu myös ilahduttavasti paikallisiin metsästysseuroihin. usein jopa ainoana naisena ja he tekevät niissä hyvää työtä alueen riistanhoidon eteen samalla tavalla kuin miehet, jopa aktiivisemmin.

Missä on menty pieleen, jos kohdistettu viestintä ja markkinointi lyö läpi monen muun asian parissa mutta metsästävät naiset eivät sitä tarvitse? Tässä on jo useamman vuoden ajan saanut katsoa sivusta miten nousevan trendin huutoon ei vastata Suomessa mitenkään. Tässä yksi sudenkuoppa naisille suunnatun metsästysvaatetuksen ja monen muun tuotteen tiimoilta. Naisille ei kohdisteta mitään, koska? Jälleenmyyjät ohittavat asian ja sanovat ettei naisille suunnattu tuotevalikoima myy. Naisille laitetaan hyllyyn yksi malli ja ihmetellään kun se ei mene kaupaksi. Siksi naiset eivät myös osta mitään, kun sitä tarjontaa ole ja mikä huikeinta niin markkinointia ei ole! Kukaan ei tiedä missä se rapen Erä -liike sijaitsee ja mitähän se Rape tänään myy vai myykö naisille mitään. Nettikauppa on kiva mutta jos google ei anna osumia tuotteille Suomeen niin daamit tilaa ne maailmalta.

Nostan hattua parille tuotemerkille, joita en ilmaiseksi ala tässä markkinoida. He ovat järjestäneet naisporukoille iltoja, joissa naiset pääsevät kokeilemaan ja hypistelemään vaatteita sekä tilaamaan. Metsästysvaatteiden Tupperware -kutsut - Toimii. Sopiva alennus hyllyhinnasta ja kauppa käy. Aivan mielettömän mukavia iltoja tavata muita naisia. Kippistää ehkä kuohuvalla tai hörpätä sumpit.

Huvittuneena kuuntelen aiheen sivuttamista. Pääasia että nainen esiintyy kuvissa metsästämässä. Nainen sulatetaan samaan ukkomassaan, ehkäpä kuvassa voisi sipaista vähän huulipunaa, niin erottuu oranssista ja camomassasta. Ei kukaan halua metsästäjille tuotetussa perusviestinnässä naisten korostamista vaan kohdennettua markkinointia siellä sivussa.

Se että minä päätin taas vetäistä aikoinaan kultaisen mekon päälle ei liity tähän mitenkään. Naiset sen tietää että elämässä pitää olla vähän glamouria. Miehet tykkää salaa.