Mihin jahtikoerat piilotetaan matkan ajaksi?

Loma. Mikä ihana tekosyy ulostaa itsensä ulkomaailmaan turistina ilman koiria. Paitsi että ”koerakoerakoira-koeraa..”. Mietin vaan että mitä hittoa me tehdään meidän laatumetsästyskoerille laivamatka Tukholmaan neljän koiran kanssa ei kuulosta houkuttelevalta. Koiraihmiset sanoo että ”Mä lähtisin matkoille mutta kun mulla on tuo koera niin ei pysty.” ..tai neljä eli me mietittiin jo että unohdetaan haaveilu aurinkoisesta Tukholmasta. Kukaan, korostan kukaan, ei halua meidän koiria hoitoon vapaaehtoisesti.

Mauno mököttää vaikka poistuisin hänen läheisyydestään vain viemään roskia hiukan pidemmäksi aikaa. Kostoksi Mauno ruukkaa paskantaa matolle jos sellainen sattuu olemaan tarjolla ja nostaa koipea tylysti roikkuviin verhoihin tai muihin kauniisiin sisustuselementteihin. Urho rakastaa kaikkia ja ihan sama kunhan on riistanhajua ja saa ruokaa. Uki on iloinen aina kun se näkee tutun tai kuvittelee sen ihmisen olevan tuttu. Gini ulvoo ikäväänsä minuun ja Max on muuten vain levoton ilman isäntäänsä koska Hän jos kuka on yhden ihmisen koira.

Mietittiin mitä erikoisempia vaihtoehtoja jotta mihin kukakin koira tiputetaan. Kauhea vaiva viedä koirat eri osoitteisiin. Voehan koera. Mitäs jos vaan jäis suosiolla kotia, kävisi kouluttamassa koirat ja nukkuisi koska nukun edelleen luvattoman paljon, hyvä niin.

Lopulta molemmat olikin sitä mieltä että ei, me ei lähdetä matkalle ollenkaan jos luotettava ja ensisijaisesti koulutusta tarjoava Koirapalvelu Tomi Sarkkinen ei pysty poikkeuksellisesti meidän kultanuppuja hoitoon ottamaan. Varmasti muitakin on mutta en pysty viemään koiriani tuntemattomille, edes koirahoitolaan. Kamala ajatus. Voi kuulostaa pikkumaiselle mutta näin se menee. Onneksi koiratalossa oli vielä tilaa neljälle metsästyskoiralle.  Sinne ne koerat sitten vietiin koirataloon asumaan jonon jatkeeksi.

Max näytti siltä että saatanan moukat minä en tänne jää. Gini oli hämillään että mitäs nyt tapahtuu ja no…maastonakit…Urho löysi pahvilaatikon johon hän sukelsi heti onnellisena että tällaisen lomakodin olitte ihanat laittanut…saako tänne jäädä asumaan? Mauno nökötti häntä koipien välissä ja tuijotti murhaavasti ”Sä et rakasta mua enää!”. Ovi kiinni ja kaasu pohjaan. 

Ihana koiraton päivä Tukholmassa. Bongailtiin ohimennen koiria.. paluumatkalla tullikoira Alias keltainen labradori nuuskutteli meitä ja samalla mietittiin läpi kaikki tutut joiden pentueista on koulutettu loistavia tullikoiria. Maxin yksi pentu mm.työskentelee Tullissa ja oi onhan niitä! Äkkiä hakemaan omat koirat hoidosta! Jäätävä ikävä jo parin yön jälkeen. Sitä aina haaveilee yhteisestä koirattomasta ajasta mutta eipä sitä osaa olla ilman niitä, niin kuin ei ilman lastakaan.

Sarkkisella kaikki oli mennyt hyvin. Kukaan ei karannut, ainakaan loppullisesti. Ei mitään muuta mainittavaa kuin se että Mauno ei ollut suostunut kävelemään ulkoillessa, perus Mauno. Kotona Gini nukkui onnenpoikana irvistellen, Max kulki isäntänsä kyljessä kiinni ja mäyräkoirat suunnitteli pakoa takapihalta eli kaikki ennallaan.

Suuret kiitokset Koirapalvelu Sarkkinen. Hyvästä palvelusta maksaa mielellään. Harmi kun ette ehtinyt kouluttamaan koiriamme huippuvalioiksi... siinä sivussa. 

Hei sinä ihana lukija. Ilmianna oma suosikki koirapalvelu, hoitola, hoitaja.... jota käytät koirien hoitopaikkana oman lomasi aikana. Mikä on sun kriteeri hoitopaikan valinnassa?