Nai-seus metsällä

On ihanaa olla nainen ja olen ylpeä siitä. Olen äiti, nainen ja puoliso sekä naispuolinen metsästäjä eli nice metsästäjä. Minulla on tissit ja römpsä joten olen varma sukupuolestani. Jos olisin mies niin minulla olisi hervoton heiluri sillä näen siitä välillä terhakkaan kuvastuksen otsassani. Se on niin siistiä että on miehiä ja naisia ja se että ne erottuu toisistaan edes vehkeistään jos ei muuten (puolin ja toisin). Haluaisin ehkä itse olla ulkoisesti jopa hivenen naisellisempi mutta en osaa. Se menisi teennäiseksi yrittämiseksi ja kokisin olevani ns. väärässä torsossa, koen tuota tunnetta nytkin mutta se on sellaista että olen lihonut enkä mahdu ihoni sisälle. Blogin nimi on ”Naisellinen blogi metsästyksestä” ja mietin että mitä se ylipäätään tarkoittaa koska olen omasta mielestäni ihmisenä kaukana naisellisuuden multihuipentumasta.

Naiseuden. Mitä on naisellisuus? Ja miksi naisellisuutta ei saisi tuoda esille?

Olen viime aikoina pohtinut naisellisuutta ja elämistä omassa naisellisessa ruhossani. Naisellisuus ja miehekkyys mielletään helposti ulkonäköön vaikka se on paljon muutakin. Kyselin hiukan ja juu kaikki sanoivat että näytän naiselle vaikka olisi jätesäkki päällä. Molempiin sukupuolten edustajiin kohdistuu hervottomia ulkonäköpaineita ja juurikin naisellisuuteen ja miehekkyyteen liittyen. 
Ihmettelen yleisesti ja suuresti sukupuoletonta lähestymistapaa asioihin. Metsästykseen liittyen ihmettelen myös suuresti että naismetsästäjistä ei saisi edes puhua. Naisilla ja miehillä on erilaisia ajatuksia ja toimintatapoja, intohimoja ja vaikka mitä jotka yhdistämällä galaxyt räjähtää ja maailma pelastuu. 

Sukupuoli tai tässä jutussa korostettu naisellisuus ei tee tyypistä yhtään sen huonompaa metsästäjää. Käsite ”metsästäjä” jakautuu sukupuolen mukaan miespuolisiin ja naispuolisiin elämäntapaintiaaneihin sekä niihin jotka ei tiedä kumpaa sukupuolta edustaa. Meidät on luotu naisiksi ja miehiksi. Luonnollinen erottelu ja elämään tarvitaan molempien sukupuolten edustajia.
Naiseuden esiintuominen metsästyksen yhteydessä on kuin punainen vaate mutta miksi? Ja tämä vieläpä metsästäjien ja korostetusti naismetsästäjien keskuudessa.

Ei metsästys tee naisesta äijää vaikka asenne olisikin rempseä ja hän olisi tahdonvoimaltaan kykeneväinen lähestulkoon kaikkeen minkä aloittaa. Ei kaikki miehetkään ole ”äijämäisiä”, joten miksi naisen pitäisi olla? Siinäpä se että asenne ja elämäntapa ei ole pois naiseudesta, vaan kyse on persoonasta. Miespuoliset metsästäjät eivät odota että nainen näyttää, puhuu tai käyttäytyy kuin mies. Nainen on tasa-arvoinen metsästäjä, naispuolinen metsästäjä.

Mietin itseäni naisena. Koen helposti alemmuuden tunnetta kauniiden ja näyttävien naisten rinnalla sillä oma aikani, rahani ja kiinnostukseni jokapäiväiseen tälläytymiseen ei riitä lähellekään niiden tasoa. Olen perus-Irma ja luonnonlapsi. Korkokengät sattuu jalkoihin ja ruumiinrakenne on jotenkin väärä kauniisiin hepeneisiin. Näytän helposti leveiden hartioiden ja paksujen reisien sekä pohkeiden kanssa siltä kuin minut olisi sullottu liian pieniin vaatteisiin. Olen allerginen tekoripsien liimalle, tekokynsiä en osaa käyttää ja silarit edes pakaroihin ei ole käynyt mielessä. Naiseus ei mielestäni ole pinnallista vaan joku synnynnäinen tumake joka säteilee ympärilleen. Sama miehillä, testosteroniksi kai sitä kutsutaan.

Ärsytän monia blogilla ja metsästysaiheisilla iltapukukuvilla ja no…kaikilla kuvilla. Suomalainen perisynti puskee selvästi eli kateus höystettynä erilaisuuden vihaamisella. Voin kertoa että viisarit ei värähdä. Olen kahdeksan vuoden aikana nähnyt ja kuullut kaikenlaista.  Pahimpia ärsyyntyjiä ovat naiset. Niinhän se menee että nainen on peto toiselle naiselle. En henkilökohtaisesti ole naislaumaihmisiä mutta olen hautaani saakka sitä mieltä että metsästys tarvitsee naisia ja naisellisia näkökulmia. 

Sukupuolineutraalia keskustelua Instagramissa: http://www.instagram.com/p/BZOKDDtl7Sv/