Seuraavalla kierroksella kaikki alas?

Viime sunnuntaina heräsin niska jäykkänä. Olen todella letkeä tyyppi ja en turhia jäykistele. No siitä kivusta sitten olen tässä kärsinyt koko viikon. Mitä se teitä kiinnostaa? No sitä vaan että jokaisella on joskus vaivoja kropan kanssa (varsinkin jos sitä ei huolla!) ja se vaikuttaa kaikkeen tekemiseen, kuten ampumiseen. Eniten pelkään miten käy viikon päästä kun könyän tunturiin riekkoja katselemaan jos kroppani on näin jäykkä. Muistakaa pitää huolta temppelistänne koska ilman hyvinvoivaa kroppaa ei paljoa metsästellä. Olen myös jo sen ikäinen että vaivoista puhuminen on tavallaan trendikästä, sään ohessa, varsinkin jos ei ole muuta puhuttavaa.

Keskiviikkona kävin pitkästä aikaa SSG:n ampumaradalla ampumassa trappia Hra valmentajan kanssa. Täytyyhän sitä tarkistaa että osuuko. Letkeetä ammuntaa eikä kivut haitannut yhtään. Kai ne jonkun sortin hyvänolonhormonit pääsivät vihdoinkin valloilleen jäykkyydestä huolimatta myös minun temppelissä. Ammuin omalla tasolla hyvin. Eka kierros perus keskittymisvaikeuksia jotain kympin luokkaa ja toisella 16 alas. Olin tyytyväinen. Illan paras anti oli että oivalsin ennakoinnin sivupaikoilta ja sitä olen hakenut ja hakenut.. Tuskin se vieläkään menee mutta lamppu syttyi, se on pääasia.

Yöllä en saanut nukuttua ja aamulla oksensin niskakipujen takia. Miettikää että joku paikka voi olla niin kipeä. Lääkäristä sain apua ja taisi olla puhetta että jos nyt en kävisi ampumassa kun on aika pahassa kunnossa tuo Neidin niska. Kuntosalitreenit täytyisi saada taas pyörimään. Taas puhun vaivoistani.

Perjantai ja töiden jälkeen kurvailin kuitenkin ampumaradan kautta kotiin. Enhän minä mitään puoskaria usko. Hra valmentaja sai minut ylipuhuttua Lahnuksen radalle, jossa perjantaisin ammutaan trappia. En ole käynyt siellä aiemmin vaikka sehän on ihan tuossa naapurissa. Ekalla kierroksella kymmenen ja toisella kierroksella kaikki alas? Olin valmis myymään torrakan koska alas tippui vain kahdeksan. Voin kertoa salaisuuden. Minua jännitti ihan hirveästi olla vieraalla radalla!,

Kiitos ystävälliselle Herrasmiehelle joka sanoi kauniisti että hyvinhän se osuu. Nuo sanat tuntuivat hyvälle. Oli kuitenkin vähän sellainen epätodellisen paska fiilis. Särkylääkehuurussa ei ehkä ole paras flow ampua ja kuinka paljon se sitten vaikuttaa että peltipoliisi räpsähti silmille ajaessani radalle. Laskin mielessäni sakkolappuja ja kauhulla odotan mitä luukusta rapsahtaa. Miten käy jahtireissujen jos vaikka menetän korttini… Kuka lähtisi minulle kuljettajaksi? ;)