Kauden aloitus - kyyhkyjahti

Tuntematon heppu otti minuun yhteyttä ja pyysi heidän mukaansa kyyhkyjahtiin ja vieläpä aloituspäivänä. Kaveriporukka oli todella mukava. Kiitos kun sain tulla mukaan ja oli ilo tutustua. Toivottavasti he eivät säikähtäneet savolaisuuttani ja läpyndeeroksen heittämistä niinä ohi kiitävinä hetkinä, kun pystyi puhumaan metsästyksen ohessa. Päivän parasta antia oli tietysti, että koirat pääsivät töihin.

Tajusin samalla kun hipsuttelin koirineni paikalle, että maasto on haastava iso hernepelto. Liikkuminen oli pääasiassa käyttölinjaisilla labradoreilla Maxilla tasajalka hyppyä ja Ginillä pitkien säärien oikomista, näytti helpolle mutta rankkaa puuhaa. Onneksi on treenattu lihaskuntoa ja tietysti myös huollettu ammattitaitoisen hierojan toimesta. Heti ensimmäisenä päivänä fysiikka pääsi koetukselle.

Tyttärelläni alkoi eskari 10.8., joten aloitusaamun pikkutunnit jäivät minulta väliin. Oli todellakin parempaa ja tärkeämpää tekemistä. Reippaasti vein tyttäreni espoolaiseen kouluun metsästysvaatteissa. Normaalia minulle päiväkodin puolella mutta unohdin että koulun pihalla on muitakin eli paljon uusia vanhempia. Tyttö itki edellisenä iltana loukkaantuneena, että miksi hän ei pääse mukaan kyyhkymetsälle ja että en minäkään saa mennä, jos hän ei pääse. Thats My girl. Hiukan katsoin monttu auki, että mitä ihmettä täällä tapahtuu mutta ihan on itsekasvatettu niin peiliin voi kurkistaa ja hymyillä. Pahamieli vaihtui pian puhtaaksi iloksi keltainen Aku Ankka -eskarireppu selässä. Aaaaw…tähän niitä sydämiä!!!

Metsästysmaat aloituksessa olivat unelmamatkan päässä kotoa, vain puoli tuntia ajamista, alueelta josta joskus haaveilin taloa. Matka on vähän täällä Espoo/Helsinki huudeilla, sillä normaalisti ajan viikonloppuisin metsälle 3-5h suuntaansa. Ajomatkalla vastaan liihotteli 50 kyyhkyn parvi ja 20 istui langalla. Lupaava näky. Hieroin käsiäni myhäillen, kunnes huomasin, että kynnet ovat lakkaamatta. Onneksi päiväni ei siitä kuitenkaan mene pilalle mutta täytyyhän kynsissä olla lakkaa metsälle mentäessä.

Kaveriporkka oli parkkeerannut hernepellon kylkeen, josta yhden traktorin leveydeltä oli metsästystä varten herneet ajettu. Hyvin oli aiempina vuosina saalista tullut, joten toiveet olivat kaikilla korkealla.

Aamusella kundit olivat ampuneet muutaman linnun, joista osa oli haettu miesvoimin mutta muutama oli edelleen hukassa. Hajujälkeä kuolleesta kangistuneesta linnusta ei imelään hernepeltoon todellakaan jäänyt, joten ihan randomimeiningillä pistin koirat peltoon heppujen suurpiirteisten ohjeiden mukaan.

Hyvänä vinkkinä, jotta jos koirat tulevat pelipaikoille myöhemmin kannattaa tiputukset merkata pellon reunaan esim. kepillä, josta suuntaa on helpompi ottaa tiputukseen. Tosin haavakothan ottavat jalat alleen nopeasti mutta tippumispaikalle maanpintaan jää hyvällä lykyllä jotain hajujälkeä, josta koirat osaavat aloittaa metsästämisen. Kahlasin Ginin ja Maxin kanssa hernepeltoa ja koirat olivat kuumuudesta ja maaston haastavuudesta pian väsyneitä. Palautuminen tapahtui kuitenkin nopeasti. Vettä kului ja koirat joivat minunkin vedet…muutahan jahtireppuun ei sitten mahtunutkaan!

Passissa oli suorastaan ihanaa, jos sellaista termiä voi tässä käyttää. Koirat olivat kauden ekana päivänä innoissaan ja Ginin räjähdysmäinen työskentely saa viimeisen silauksen, kunhan tästä päästään vesiriistan pariin. Alku on vakuuttava molemmilla ja Into työskentelyyn loistava.

Lintuja päivän aikana liihotteli mestoille harvakseltaan, joten noutoja tuli vain muutama. Hyviä tiputuksia kuitenkin ja tarkkoja laukauksia. Itsekin latasin pariin lintuun mutta kaakana oli päivän sana ja eräksi saatiin vain reilu 10 kyyhkyä sekä yksi varis. Itse poistuin neljän aikaan ilakoimaan tyttäreni kanssa, joten iltalento jäi välistä.