Metsäneläinten joulurauhan julistus - Rauha, mitä se on?

Koska tietty on, että joulu on suuri rauhan juhla, jolloin ihmisten keskuudessa vallitsee hyvä tahto, niin julistan tältä paikalta yli koko Lopen metsäisen alueen itse kullekin riistaeläimelle höyhenen ja karvan väriin katsomatta rikkoutumattoman joulurauha jouluaatosta Tapaninpäivän aamuun asti, ettei yksikään metsämies pyyntiaikeissansa sitä rauhaa järkytä. - Uolevi Nurmi, Kormu-Launosten Metsäveikot

Joulurauhaa metsäneläimille julistetaan ympäri Suomen. Minusta se on kaunis tapa josta harvemmin puhutaan. Olisi kiva kuulla millainen on teidän alueen metsäneläinten joulurauhanjulistus oli tänä vuonna.

Joulurauha. Mitä se on? On aika satumaista ajatella, että pari päivää vuodesta on rauhallista ympäri maailman ja muu aika menee…no pilkun viilaamiseen tai muihin aikuisten ”kissahiirileikkeihin”, joissa on aina jonkun terveys tai elämä vaakalaudalla. Mietin asiaa Lopen Eräsavun metsäkirkossa, jossa kävin etsimässä rauhaa sielulleni ja kuuntelemassa metsäneläinten joulurauhanjulistamista ensimmäistä kertaa elämässäni.

Ainakin metsästäjille joulurauha tarkoittaa parin päivän taukoa jahdeista kautta maan. Minulla flunssa teki metsäneläinten joulurauhasta suunniteltua pidemmän. Haaveilin kyllä jouluaattona meneväni pilkille mutta sitten mietin, että koskeeko joulurauha kalojakin? Oikeasti?

Kaikilla on oma näkemys rauhasta. Se on tunne jonka jokainen tuntee sydämessään. Hyvin usein kuitenkin vapaapäivät saavat ihmiset riitelemään. Riidat johtuvat usein siitä mistä nyt kaikki riidat yleensä johtuvat. Jokaisella on omat odotukset ja toiveet eikä niistä mikään pääse toteutumaan. Kaikki vetävät omaa linjaa. Päättäväisyys on hyvä asia mutta jääräpäisyys on sotaisa ominaisuus. Metsäkirkko tuntui minusta hyvälle ajatukselle hakea omaa mielenrauhaa ennen joulua. Luulen että onnistuin.

Lopen metsäkirkon takana on paikallinen pappi, joka toi ajatuksen Somerolta tullessaan 14 vuotta sitten. Mukana touhussa on Lopen seurakunta, paikallinen metsästysseura Kormu-Launosten Metsäveikot, sekä partiolaiset Santamäen Palokärjet. Kaikki olivat tyytyväisiä järjestelyihin ja yhteistyöhön, josta kaikki saivat iloa osakseen. Olisin suunnattoman ilahtunut, jos metsäkirkoista ympäri Suomen pidettäisiin isompaa ääntä, jotta ihmiset löytäisivät paikalle. Hetki yhdessä nuotion äärellä kosketti myös tällaista paatunutta Metsänneitoakin niin miksi ei muitakin kaltaisiani.

Eräsavun tulipaikan ympärille oli saapunut noin 100 ihmistä. Mietin aluksi, että olenko ainoa, jolla on rauhaton olo. Ei se niin ollut. Meillä kaikilla on omat taakat kannettavana. Itselläni on raskas vuosi takana ja moni asia painoi mieltä. Tilaisuus oli kuitenkin ihanan tavallinen ja nuotio kaunis. Ihmiset hymyilivät takaisin, kun heitä tervehti. Outoa miten yksi hetki voi palauttaa maanpinnalle ja saada huomaamaan että loppupelissä kaikki on ihan hyvin. Voi kun tuon hetken muistaisi aina. 

Kenenkään joulu ei ole täysin samanlainen, vaikka se vietettäisiin yhdessä. Jokaisella on se oma tähtihetki. Yritin miettiä omia perinteitä joita minä odotan. Luulin että en keksi mitään mutta lista kasvoi hetken mietittyäni. Joulukonsertti, sauna, joulukuusi, hyvän ruoka, rauhallinen musiikki ja yhdessä oleminen. Elän joulunakin hetkessä. Mikään ei mene pieleen, jos joku asia puuttuu.

Piilopirtin uunissa paistuvat piparit, pieni joulukuusi on koristeltu ja ulkona lyhdyissä palaa tuli. Joulu saa minun puolestani tulla.