Saamajuttu

Olin kirjoittamassa omasta mielestäni vuoden 2017 huikeinta kohokohtaa mutta ai vitsi kun tekniikka nollasi koko paskan, joten en jaksa enää leikkata ja liimata kun askartelu ei muutenkaan ole koskaan ollut mikään vahvuuteni. Listat on oikeasti tosi tylsiä. Bloggareiden "The must"-juttuja. 15 parasta pieruani. Niitä vain pitää paukuttaa.

Tarina alkakoon...

Loppiainen 2016 oli jäätävän kylmä. Pakkasta oli todella paljon. Loppianen oli sinänsä mielenkiintoinen sillä tapasin elämäni ensimmäisen Noutajamiehen elämäni ensimmäistä kertaa fasaanijahdissa. Joo meillä päin ei nuo noutajat ole olleet muuta kuin läskejä näyttiksiä. Olin tekemässä haastattelua Kulmalan tilalla käyttölinjaisista noutajista...nooo siitä tarinasta tuli hiukan erillainen kuin mitä olin suunnitellut. Tuon viikonlopun jälkeen oli pelkkiä saamajuttuja.

Homma lähti siitä liikenteeseen, että Instagramissa huutelin sulkien perään. Kyllä. Minulla on salaisia perverssioita erinäisiin juttuihin ja sulkavarasto alkoi olla finaalissa. Nyt voitte sitten miettiä omassa pienessä mielessä, että millainen pervo olen kaiken muun mielenhäiriön lisäksi... Kasvatan parhaillaan ihraa luitteni ympärille että sulat pysyvät ruhoni poimuissa kivasti törröllään. No niin meni yli.

Noutajamies otti Instagramissa yhteyttä ja lopulta lähetti minulle Jouluna 2016 ison paketillisen riistalintujen sulkia ja linnunnahkoja, ihan olivat laillisia kaikki. Paketti vain lojui hiukan liian kauan paikallisen edesmenneen Valtsun postipisteessä ja avatessa laatikkoa kotiini levisi ihana raadon tuoksu. Parit tavin siivet oli hiukan arveluttavia mutta ne lintuset haisee muutenkin.

Olin niin ilahtunut tämän ihanan Metsämiehen haisevasta joululahjasta, että siinä sitten message lenteli puolin ja toisin. Olen kasannut juttuja eri rotuisista koirista hitaasti mutta sitäkin intensiivisemmin. Sovin nokkelana haastattelun fasaanijahtiin. Alkoi neitosta noutajat kiinnostamaan yllättäen...ihan vain metsästysmielessä. Pitihän se Metsänpervon saada selville onko Hän varattu tai muuten vain vinksahtanut. Nyt kaikki ne muut koiraihmiset naiset/miehet joilta olen haastattelua pyytäneet niin joutuvat shokkiin...mitähän vitalista tuo kahjo meille olisi tenhyt. En mitään. Tämä oli vakava hätätilanne, oli kysymys elämästä ja kuolemasta.

Jahti sujui aivan fantsusti. Herrat ampui, noutajat nouti, ohjaajat vislaili pilleihinsä ja saalista saatiin. Haastattelin ja iiiik lähdin kohti seuraavaa sovittua jahtia. Eikö kuulosta jännälle?

Kyllä koska haastattelu ei mennyt hyvin ja kuvat olivat "epäonnistuneita"...oli pakko tavata uudestaan. Taas sovittiin treffit Kulmalan tilalle ja niin se rakkaus sitten roihahti. Nyt pesen Noutajamiehen kalsareita ja koristelen sitä sulilla aina iltaisin.

Luin vanhoja juttuja. Olen kirjoittanut sinkkujuttuja ja mm. siitä missä/miten metsästäjät voisivat pariutua ja saada edes joskus. Laajentakaa elinympäristöänne ja kokeilkaa jotain uutta ehkä siellä on joku yhtä sekaisin kuin sinä. Tämä siis rohkaisevana Tervehdyksenä että rohkea rokan syö!

(Olin korvamerkinnyt Noutajamiehen tosin jo aiemmin syksyllä ja harjoitin voodoota...mutta ei kerrota sitä hänelle...ohjeet voodooseen laitan kiinnostuneille yv:nä.)