Mehtuuvaatteet ne olla pitää

Kausi on alkanut. Wuhuu. Mekko päälle ja metsään (tosikot hei..kuhan kiusasin!) Tiedätkö tunteen? ”Apua mitä minä laitan päälle?” Galaxit räjähtää kun kaapista ei löydy sopivaa riepua mielen mukaan. Olen myöhästynyt (joskus ehkä) töistä koska olen hysteerisenä tyhjentänyt kaapinsisällön lattialle ja seisonut edelleen alusvaatteisillaan vaatekaappien edustalla huutaen apua. Tunne on tuttu (ainakin) meillä naisilla kerran kuussa, silloin ne galaxit tosiaan räjähtää. Parisuhteessa elävät miehetkin kuulemma tietävät tämän. Miehille jotka eivät ole koskaan naista nähneet tilanne voi olla yllätys.

No, arkivaatteet vastaan metsästysvaatteet. Sama rasti. Aina puuttuu jotain nippeliä ja nappelia ja camokalsarit, ne on pakko saada. Vaikeita päätöksiä, joita olen huomannut myös miesten pohtivan jahtiaamua edeltävänä iltana. Entäs jos tulee kylmä tai kuuma ja kostee, tasku on väärässä paikassa ja mihin laitan panokset? Entäs jos joudun juoksemaan koiran perässä? Tulee hiki ja sitten kylmä. Camo-kuosi on väärä. Vaatteilla on merkitystä ja miehilläkin on ehkä psykologiset menkat ainakin syksyisin.

Se on kuulkaa hauska näky kun syksyn saapuessa naiset aivan kuten miehetkin hypistelevät housuja ja takkeja paikallisten mehtästyskaupojen hyllyväleissä ja selaavat hienojen vaatemerkkien sivuja ympäri maailmaa. Se on vertailua ja haaveilua. Mukavaa valmistautumista jahtikauteen. Suurin osa metsäläisistä tekee sitä. Sitten on tämä perinteinen. Kävellään jahtiaamua edeltävänä päivänä kauppaan kysymään ”Onko teillä vielä sorsapaukkuja?”

Tässä pari päivää olen seurannut Haulikkohelmet Ry:n sisäistä keskustelua metsästysvaatteiden hankinnasta. Homma karkasi käsistä kyyhkyjahdin alkua edeltävänä iltana. Naisten What´s up – ryhmä käy kuumana, sillä vaate-esittelijä on juuri käynyt haulikkonaisille esittelemässä metsästysvaatteitaan. Merkit viuhuu ja arvostellaan malleja. On camoa ja kukkaakin varmaan jos kuvittelee oikein lennokkaasti. Se on mahtavaa! Naiset ovat innoissaan. Yhdessä vaatetuksen puiminen on sitä paitsi hauskaa. Metsästysvaatetta harkitaan ja se on iso osa koko touhua, sillä tuskin meistä nakkena siellä passissa kuitenkaan kukaan aikaansa viettää? Anyone? Camo bodypainting ei muuten kahise.

Olen ihmetellyt suuresti aika montaakin asiaa mutta erityisesti sitä keskustelua mikä metsästysvaatteiden ympärillä pyörii. Osa metsästäjistä on aidosti sitä mieltä että uutta mehtuupukua ei tarvitse ostaa ennen kuin reiät ovat niin suuret että reikäiset tangat paistattelee aamuauringossa ja lopulta vyötäröllä onkin vain vyö lenkeissä kiinni. Se on minulle tietysti ihan fine. Onhan se paljaan pinnan näkeminen kaupunkioloissakin mielenkiintoista niin miksi sitten ei metsällä… Kyllä kunnon metsästyspuku pitää olla ja hyvät puvut kestävät useamman vuoden ja niitä vaihtoehtojakin voi olla jos pussinyörit on löysällä.

Olen ilahtunut miten maailma on mennyt eteenpäin. Paasaus ja nilkkoihin potkiminen on tuottanut tulosta ainakin maahantuojiin päin mutta mitenkäs kauppiaat? Naisille on nimittäin ilahduttavasti vaihtoehtoja maahantuojilla mutta pääsevätkö ne esimerkiksi erämessuille jälleenmyyjien rekkeihin? Naiset ovat erimuotoisia kuten miehetkin ja karu totuus on se ettei sen yhden merkin slim fit sovi kaikille. Sovittaminen ja hypistely on osa hankintaa. Olisiko vaikka maahantuojien avoimessa show room –ideassa mitään järkeä? Sillä olen samaa mieltä että suurten varastojen ylläpitäminen ei palvele ketään ja katteet ovat yllättävän pieniä. Messut ja tapahtumat ovat uutuuksien esittelypaikka, jossa jälleenmyyjät ja asiakkaat myös kohtaavat. Sinne ne mallit pitää viedä ja tilaukset ylös.

Camot ja reikäpöksyt päälle ja pusikkoon. Mukavaa jahtikauden alkua meille kaikille! Lähdenkin tästä valmistautumaan ottamaan sorsapassissa aurinkoa. On sen verran hellettä että bikinit päällä ajattelin mennä...