Jänispassin ihanuus talvella

Passissa tulee talvella kylmä. Räkä valuu nenästä ja varpaita palelee. Kylmäherkkyys on tietysti yksilöllistä ja kylmyyteen vaikuttavat monet ulkoiset asiat kuten hikiset jalat, huonot kengät tai vaikka väärät villasukat. Vaatetuksella on iso merkitys ihan omaan olotilaan mutta myös siihen, että refleksit pysyvät notkeina riistatilanteen osuessa kohdalle.

Ajon etenemistä odotellessa ehtii miettimään kaikenlaista. Välillä koko elämä vilisee silmissä. Ajatuksiin vaikuttaa stressitila ja jahtia edeltäneet tapahtumat. Toisinaan on aivoton olo, ihan kuin minua ei olisi olemassakaan. Päässä pyörii kaikenlaisia asioita, joista harvemmin tulee puhuttua ääneen.

Viimeksi CIC:n Suomen delegaation jänisjahdissa kävin bikinit päällä mielikuvitusmatkalla Cyproksella ja seuraavaksi muistelin, kuinka mukavaa on kiemurrella sunnuntaiaamuisin sängyssä, kun ei ole mihinkään kiire ja on vain lämmin sekä onnellinen fiilis. Ajatukset lämmittävät kehoa ja mieltä ja vaikuttavat osittain siihen miten rajusti kylmän tuntee.

Jänisajot voivat olla hyvin nopeita tapahtumia ja usein ovatkin. Silloin iskee kaksijakoinen fiilis. En ehtinyt miettimään mitään, ihan joskus jopa masentaa, kun ei ehdi vaipua omiin ajatuksiin mutta fiilis on hetkellinen. Liikkuminen on tietysti vain hyvästä, sillä pelkkä passissa oleminen ei ole ainakaan minua varten. Sen takia pyrin vaihtelemaan metsästystapoja. Metsästyksellä on siis muitakin hyviä vaikutuksia kuin pelkästään raitisilma ja kannanhoidollinen vaikutus. Passissa on hetki aikaa olla yksin ja ajatella ilman ulkoisia ärsykkeitä. Yksinäisyys on  hektiselle ihmiselle hyvästä.

Kylmyys on tietysti hanurista siis, jos palelee ihan pirusti. Kylmyys tunkee luihin ja ytimiin, varsinkin kostea kylmyys. Viima ulisee korvissa ja tuivertaa päin näköä. Keho vapisee ja tulee äärirajat vastaan. Kylmyydestä saa myös hyviä fiiliksiä. Karut maisemat, olosuhteet, harmaus, kylmät värit, kylmyyden aistiminen ja tietysti pimeys ovat aina kiehtoneet minua. Rajansa toki kaikella. Rakastan karua elämää ja riudun hetkittäin elämän karuudessa pitkiäkin aikoja, kunhan tiedossa on vaihtelua. Elämässä olotilojen ja aktiviteettien vaihtelu on minulle yksi tärkeimmistä asioista. Metsästys ei suinkaan ole pelkkää karua elämää mutta sen ohella on oltava muutakin sisältöä.

Mäyräkoirien ajon seuraaminen ja läheneminen saa ajatukset aina palaamaan nykyhetkeen. Silmät vaeltavat pusikoissa ja tietä pitkin. Vemmelsäären nopea esiin tulemiseen täytyy pystyä reagoimaan sekunneissa mutta kuitenkin rauhallisin elkein. Itseasiassa passissa olotila, jossa olet aivan kuin sinua ei olisikaan on aika oleellinen viesti ympäristölle. Olen kuin sinua ei olisikaan. Tuota olotilaa voisi jokainen opetella, vaikka nyt ei metsästäisikään. Oman hengityksen kuuluminen voimistuu ja nivelet narisevat sekä ympäröivät äänet voimistuvat.

Passipaikalla ehtii myös rauhassa miettimään parhaimmat ampumalinjat ja miettimään mistä eläin ehkä tulee ja mihin se sitten olisi paras ampua. Tärkeitä ajatuksia onnistuneen riistalaukauksen saavuttamiseksi. Siinä se aika sitten meneekin. Minusta se on laatuaikaa itseni kanssa mutta samalla myös muiden metsästäjien kanssa. Tilanteet käydään läpi jahdin päätyttyä. Yksinäisyydestä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sosiaalisten tilanteiden vaihtelevuus on metsästyksen yksi parhaimmista puolista.